Antideismi

Aiemmin julkaisemani kirjoituksen Paha lähtöajatus on: Jos Jumala on täydellisen hyvä ja kaikkivoipa, miksi Jumala ei ole poistanut pahaa? Kirjoituksessa tuon esille ajatuksen energiatasoista. Jumala ja samalla Jumalan valtakunta on ylempi energiataso, ja maanpäällinen maailma on alempi energiataso. Jumala pyrkii saamaan maanpäällisen maailman omalle tasolleen ja pitkällä aikavälillä onnistuukin siinä, maailma täydellistyy Jumalan valtakunnaksi, ja paha poistuu. Tämä lähtöasetelma tarjoaa mahdollisuuksia tarkastella myös Jumalan suhdetta maailman luomiseen. Seuraavan tarkastelun teema on tarjota maailman luomisen näkökulmasta vaihtoehtoisia ratkaisuja paradoksiin, joka tunnetaan pahan ongelmana ja omassa terminologiassani samalla "epätäydellisen maailman dilemmana".

Vaihtoehto 1 on se, jonka esitin kirjoituksessani Paha. Jumala loi maailman, mutta Jumala ei ole kaikkivoipa, joten Jumala ei kyennyt tekemään maailmasta itsensä näköistä, täydellistä. Jumala pyrkii korjaamaan tilannetta ja tekemään maailmasta täydellisen, mutta siinä kuluu aikaa, nimenomaan ihmisen näkökulmasta katsottuna.

Vaihtoehto 2 on, että Jumala loi epätäydellisen maailman, jonka ajallinen kesto on ikuisuudessa, äärettömässä ajassa nolla aikayksikköä. Ikuisuuden toisen määritelmän mukaan ajan ulkopuolisessa olevaisuudessa aikaa ei ole. Aika on koettavissa vain siellä, missä aikaa on. Ikuisuuden määritelmien välillä voi nähdä käsitteellisen paradoksin, mutta tässä viitekehyksessä ne pystyvät toimimaan yhdessä.

Ihmisen näkökulmasta maailma on olemassa ja on epätäydellinen. Sen sijaan ikuisuuden ensimmäisen määritelmän perusteella maailma on äärettömän lyhyt, iältään nolla aikayksikköä oleva ajanjakso. Siksi epätäydellisyyden poistuminen, maailman kehittyminen Jumalan valtakunnaksi voi tapahtua ikuisuuden mittakaavassa ”heti”.

Maailmanhistorian iän kutistuminen nollaksi perustuu siihen, että äärettömyydessä kaikki muut luvut kuin ääretön itse samaistuvat nollaan. Esimerkiksi 10 / ääretön = 0, siinä kuin myös 10 000 000 000 / ääretön = 0. Eli kun jakolaskussa jakaja on ääretön, on tulos aina 0, paitsi tapauksessa, jossa osoittaja on ääretön. Nythän osoittaja ei ole ääretön, koska maailmalla katsotaan olevan alku. Jumala on ollut aina, maailma ei, joten Jumalan ikään suhteutettuna maailman ikä on nolla aikayksikköä. Tähän sopii myös eskatologinen käsitys, että (nykymuotoisella) maailmalla on loppu, jota seuraa Jumalan valtakunta.

Vaihtoehto 2, kuten (ainakin) myös vaihtoehto 1 sisältää ajatuksen, että maailman rakentaminen tapahtuu vaiheittain, kuten Raamatun luomiskertomuskin kuvaa. Pitkällä aikavälillä vaiheet muodostavat maailmanhistorian. Me koemme maailmanhistorian, joten maanpäällisestä näkökulmasta Jumala ei siten luonut / ei luo täydellistä maailmaa hetkessä. Maanpäällisestä näkökulmasta luomistyö on kesken. Sen sijaan ikuisuuden näkökulmasta mikään ei ole kesken.

Kiteytettynä, käsillä olevassa vaihtoehdossa 2 Jumala on luonut maailman. Kuitenkin maailma ja samalla epätäydellinen maailma, jossa on pahaa, on vain epätäydellisen, ajallisen maailman kokemus. Ikuisuuden näkökulmasta tuota ajanjaksoa ja siten myöskään epätäydellistä maailmaa ei ole.

Vaihtoehtojen 1 ja 2 ero on siis viime kädessä näkökulma, eli se, tarkastellaanko asiaa ajallisuuden vai ajattomuuden näkökulmasta. Tästä juontuu myös vaihtoehtojen 1 ja 2 välille Jumalan kaikkivoipaisuutta koskeva ero. Vaihtoehdossa 1 Jumala ei ole kaikkivoipa, koska Jumala ei voi samantien poistaa pahaa ja epätäydellisyyttä. Vaihtoehdossa 2 maailmanhistorian ja siten pahan ja epätäydellisyyden kesto on ikuisuuteen suhteutettuna nolla aikayksikköä. Näin pahaa ja epätäydellisyyttä ei ole, joten Jumalan ei voi nähdä niitä sallivan. Siten vaihtoehdossa 2 Jumalan kaikkivoipaisuutta ei voi kiistää pahaa ja epätäydellisyyttä koskevilla argumenteilla.

Vaihtoehto 3 on antideismi. Antideismi on deismille päinvastainen käsitys. Deismi on käsitys, jonka mukaan kaikkeuden järjestelmällisistä piirteistä on vastuussa Jumala, joka ei kuitenkaan vaikuta kaikkeuden tapahtumien kulkuun luomisen jälkeen. Antideismi on käsitys, jonka mukaan Jumala ei (välttämättä) luonut maailmaa, mutta vaikuttaa sen tapahtumien kulkuun. (Joissain yhteyksissä, muualla kuin kirjoituksissani antideismilla saatetaan tarkoittaa muuta kuin deismin vastakohtaa, joksi se kielellisesti määrittyy.)

Maailman syntyä ja nykyolevaisuutta ei siis ole välttämätöntä laittaa samaan nippuun. Jos Jumala ei ole kaiken luoja eikä välttämättä myöskään kaikkivoipa, ei maailman syntyä tarvitse tarkastella Jumalan käsialana. Näin ei myös pahan ongelmaa ja epätäydellisen maailman dilemmaa tarvitse tarkastella Jumalan luomistyön näkökulmasta. Jos Jumala ei luonut maailmaa, ei tarvitse kysyä, miksi Jumala loi epätäydellisen maailman, jossa on pahaa.

Jos Jumala ei ole luonut maailmaa ja on hyvä, mutta ei kaikkivoipa, on maailmassa edelleen pahaa ja epätäydellisyyttä, ainakin vielä toistaiseksi. Tämä antideistinen käsitys juontuu edellä esittämääni vaihtoehtoon 1. Edellä esittämästäni vaihtoehdosta 2 johdetussa antideistisessa käsityksessä Jumala ei ole luonut maailmaa, mutta Jumala on kaikkivoipa, koska maailmanhistoria ja siten myös paha ja epätäydellisyys kutistuvat ikuisuudessa olemattomiksi.

Moniin gnostilaisista oppijärjestelmistä sisältyy käsitys demiurgista, alemmasta luojajumalasta. Gnostilaisuus tekee eron korkeimman, tuntemattoman Jumalan ja materian luojana toimineen demiurgin välille. Demiurgin olemus vaihtelee huomattavasti eri oppijärjestelmissä. Demiurgia on selitetty monin tavoin eri gnostilaisissa suunnissa, esimerkiksi Vanhan ja Uuden Testamentin kahdella eri Jumalalla tai jopa Saatanalla. Itseäni käsityksessä demiurgista on hiukan häirinnyt se, miten korkeimman Jumalan alapuolella voi olla alempi luojajumala siten, että korkein Jumala ei voinut sitä tai sen tekemisiä estää. Tai miksei Jumala peruuttanut tai korjannut heti demiurgin tekosia?

Demiurgi voikin tarjota yhden näkökulman siihen, että Jumala ei olisi täysin kaikkivoipa, eikä voinut tapahtuneelle enää mitään, ainakaan heti. Toisaalta jumaluuden eritasoisuus, ja nimenomaan se, että korkein Jumala ei olisi luonut maailmaa, on yhtenevä myös antideistisen käsityksen kanssa. On syntynyt epätäydellinen maailma, joka ei ole korkeimman Jumalan luoma. Nyt tuota epätäydellisyyttä korjataan. Antideismin yksi variaatio on tämä gnostilaisuuteen sopiva käsitys, että se Jumala, joka vaikuttaa (nykyisessä) maailmassa, ei ole luonut maailmaa. Ajatus demiurgista voikin epäilevyydestäni huolimatta olla sellainen myytti, jolla on myös merkillepantavia yhtymäkohtia oman ajatteluni kanssa.

Kuitenkin sellaisenaan, jona demiurgi gnostilaisuudessa kuvataan, se näyttäytyy itselleni hieman liiaksi personoidulta ja keksityltä elementiltä tai "hahmolta", joka on osaamattomuuttaan ja ikään kuin puutteellisin ja liian rujoin välinein luoda ruhjonut epätäydellisen maailman. Jos demiurgi voi tuntua paljolti ihmisen päälleliimaamalta eheytyselementiltä kertomukseen, niin yhtä lailla tai vielä enemmän ihmisen keksimiltä eheydentuottamisyrityksiltä voivat luonnollisestikin vaikuttaa myös energiatasoihin perustuvat käsitykseni, ja niihin liitettävissä oleva antideismi. Riippumatta siitä, uskonko itse juuri antideismiin tai johonkin muuhun yllä esittelemistäni vaihtoehdoista, vai ovatko ne tässä vaiheessa enemmän ”ajattelemisen aihetta” -tasolla, on näkemykseni Jumalan olemuksesta sama kuin ennenkin, eli tulkoon kukin autuaaksi omassa uskossaan.