Kuolemanjälkeinen elämä

Ihmisellä on tarve uskoa johonkin elämää suurempaan. Tarve kumpuaa elämän suurista kysymyksistä ja elämää suuremmista kysymyksistä. Joutsenen kertomaa -sarjassa esitellään vastauksia suuriin ja niitä suurempiin kysymyksiin.

Sielun pelastuessa sen jälleensyntymisen kiertokulku päättyy. Sielu on kerännyt riittävästi hengellistä energiaa ja täydellistyy. Miksi tämä on meille merkityksellinen asia?

Sielussa oleva tehtävä "periytyy" seuraavaan elämään ja sitä voi toteuttaa ilman kaksosten yhteyttäkin. Kaksosten yhteys sielunkantajan sen sijaan on löydettävä ilman vastaavaa sielussaan mukanaan olevaa ainesta kuin mikä tehtävän osalta periytyy. Sielun tehtävän toteuttaminen ilman kaksosten yhteyttä ei riitä sielun täydellistymiseen, sielun siirtymiseen pysyvästi Valoon. Jos sielu ei täydellisty, tehtävää on ihmisen kuoltua määrä jatkaa joku toinen ihminen sielun seuraavassa maanpäällisessä elämässä. Varmuutta sielujemme täydellistymisestä ei meillä ihmisillä ole.

Kannamme mukanamme sielujemme edellisten elämien kokemuksia ja olemme vastuussa tulevista. Sielumme määrittää elämäämme, ja me sieluamme. Ihmiselämä on sielun koulu.

Aiemmat elämät vaikuttavat sielun seuraavan maanpäällisen elämän olosuhteisiin. Tämä elämä vaikuttaa vaikuttaa tähän elämään ja tuleviin elämiin. Huonoimmassa tapauksessa sielu ja sen myötä kyseistä sielua kantava ihminen päätyvät tässä tai seuraavassa elämässä helvettiin – eli helvetilliseen elämään maan päällä. Siten kaikki Jumalan tahdon mukainen elämä niin tässä kuin edellisissä elämissä vähentää kärsimystä.

"Mitä pahaa mä oon tehny, että.."

Moni tuntee jonkun, joka kärsii elämässään valtavasti ilman mitään ilmeistä, saati itse aiheuttamaansa syytä. Silloin voi olla kyse siitä, että ihminen maksaa laskua, jonka hänen sielunsa aiempi kantaja on aikaansaanut sielun aiemmassa elämässä. "Laskua" on voinut tehdä usea ihminen.

Sielun täydellistymättömyydenkään ei tarvitse olla suinkaan arvotonta. Sielun matkan lainalaisuuksiin kuuluu, että sielun täydellistyminen on päämäärä, jonka toteutumattomuuden ei tarvitse merkitä epäonnistumista. Sielun matkaa voisi maallisin kuvin kuvata viestinviemiseksi joukkueena, jonka viestikapula, yksilösielu, vaihtaa välillä viejäänsä, sielunkantajaa. Sielun tehtävän toteuttaminen kokonaistasolla on sitä, että sielun matkan taittuessa kyseisen yksilösielun tehtävää toteutetaan kappale kerrallaan, välillä sielunkantajaa vaihtaen. Ihmiselämä on toteuttanut hengellistä potentiaaliaan jo silloin, jos sielunkantaja toteuttaa tehtäväänsä, vaikka sielu ei vielä täydellistyisikään. Jos tehtävän toteuttaminen estyy, siirtyy tehtävä sielun seuraavaan elämään pelkkänä hengellisenä potentiana, viemättä tehtävää aktuaalisesti eteenpäin.

Edellä mainittujenkin syiden vuoksi ei ihmisen kuoleman tarvitse sielun matkan kannalta olla viime kädessä muuta kuin yksi viestikapulan vaihto sielun matkalla. Maan päällä erityisesti kuolleen läheiset luonnollisestikin kokevat rakkaansa kuoleman jopa pohjattoman surullisena, mikä kuuluu inhimilliseen elämään. Toisaalta ymmärrys elämän ja kuolemanjälkeisen elämän fataliikasta, siitä että lopulta meille käy hyvin, ja että lopullista helvettiä ei ole, on suuri elämänkatsomuksellinen mahdollisuus. Sen sisältämä kaikenkattava toivo kulminoituu siihen, että toteutuksesta riippumatta kaiken perimmäinen tarkoitus on pyrkimys hyvään ja että kaikki alkaa Valosta ja päätyy Valoon.

Sielun tehtävä maan päällä on kehittyä itse ja kehittää maailmaa. Kun ihminen toteuttaa sieluunsa kirjoitettua tehtävää tietoisesti tai hengellisestä näkökulmasta katsottuna tietämättäänkin, on se aina arvokasta, koska sielut toimivat Jumalan lähettiläinä maan päällä. Jokaisella sielulla on merkitys Jumalan suuressa suunnitelmassa. Siksikään sielun täydellistyminen ei ole ainoa ”mittari”.

Sielun täydellistyminen on yksittäisen sielun kannalta sen omakohtainen, ihmisen kuoleman jälkeinen päämäärä, koska täydellistyminen vapauttaa sielun jälleensyntymisen kiertokulusta. Aito pyrkimys kohti sitä on se, mitä ihminen voi tehdä. Lopputulos ei ole ihmisen päätettävissä. Ihminen ei voi päättää sielunsa täydellistymisestä saati varmuudella tietää sitä, mutta ihminen voi, ja ihmisen kuuluu elää sen suuntaisesti. Varmempi ihminen voikin olla siitä, että se, miten hän elää, vaikuttaa hänen itsensä, sielunsa ja sen mahdollisten tulevien kantajien vaiheisiin ylipäätään. Ihmisen ei siksikään tule elää tehtävänsä, sen toteuttamisen ja ylipäätään hengellisyytensä kannalta välinpitämättömästi. Ihminen ei kuitenkaan tule täydelliseksi, vaikka hänen sielunsa täydellistyisikin. Se on luonnollista, koska ihminen kuuluu epätäydelliseen maanpäälliseen maailmaan.

Tehtävän mukainen elämä ja kaksosten yhteys antavat myös kyseisen sielunkantajan elämälle ratkaisevaa merkitystä ja merkityksellisyyden tunnetta. Kaksosten yhteyden löytyminen usein mullistaa sielunkantajansa elämän positiivisesti. Kaksosten yhteydestä on myös selviä ulospäin näkyviä merkkejä. Yksi merkki on se, kuinka lähimmäisenrakkaus toteutuu ihmisen elämässä, kuinka ihminen kohtelee toisia ihmisiä. Aito, todellinen kaksosten yhteys merkitsee aina lähimmäisenrakkautta. Vaikka kaksosten yhteys onkin löydettävä jokaisessa elämässä erikseen, vaikuttaa lähimmäisenrakkautemme myös kuolemamme jälkeen, koska elämämme vaikuttaa sielumme mahdollisen seuraavan kantajan elämään. Kaksosten yhteydestä kumpuava lähimmäisenrakkaus vaikuttaakin viime kädessä koko maailmaan nyt ja tulevaisuudessa, koska kaikki on yhtä.

Maailmassa tulisi huomio kohdistaa nykyistä enemmän hengellisyyteen, koska yllämme korkeampiin yhteisiin päämääriimme hengellistyttyämme. Mitä enemmän ihminen hengellistyy, sitä enemmän hän on yhtä sekä päämäärien saavuttamisen välineiden että päämäärien itsensä kanssa, koska välineet ja päämäärä ovat viime kädessä samat. Ne kulminoituvat hengellisyyteen. Yksilöiden hengellisyys kumuloi maailman hengellisyyttä, jonka täyttyminen on yhteinen päämäärämme.

Suurimpia onnistujia ovat he, jotka pääsevät lähimmäksi Jumalaa.

Kuolemanjälkeinen elämä ulottuu siis sieluun, sielun mahdolliseen seuraavaan kantajaan ja koko maailmaan. Ne kaikki ovat samaa kokonaisuutta. Hengellisyytemme kumpuaa sieluistamme, ja hengellisyytemme on maailman hengellisyyttä. Hengellisyytemme kulminoituu siihen, miten elämme ja otammeko vastaan Jumalan kutsun. Maailma kuolemamme jälkeen rakentuu siihen, miten me ja sielujemme aiemmat kantajat ovat eläneet.

"Te tulette olemaan sitä mitä me olemme nyt.

Te olette nyt sitä mitä me olemme aina olleet."