​

Kolminaisuus

 

Myös Kolminaisuus on syntynyt vuonna 2016. Se muodostuu Joutsenjoen hengellisyydessä New Agen ohella yhdistyvistä kristillisyydestä ja gnostilaisuudesta.

 

 

Kristillinen Pyhä kolminaisuus on:

 

 

​

  

 

 

 

 

​

​

​​

On Yksi Jumala, ja hänellä on kolme persoonaa: 

Isä on Totuus, Poika eli Jeesus on Tie, ja Pyhä Henki on Elämä.

Jeesus on tie uskoon ja Jumalaa kohti.

 

Gnostilaisuudessa ei ole yhtenäistä oppia kuten kristinuskossa. Jeesuksella on silti asema yhtenä tienä kohti Jumalaa ja oikeaa tietoa. Kristillinen käsitys Jeesuksesta pohjautuu historialliseen tietoon, gnostilainen käsitys Jeesuksesta on enemmän mytologinen.

​

Sekä kristinuskossa että gnostilaisuudessa on osin myös samoja, historialliseen todistukseen pohjautuvia Jeesuksen opetuksia. Toinen yhteinen nimittäjä on Jeesuksen ilmestyminen opetuslapsilleen. Se kuuluu kristinuskon keskiöön ja esiintyy myös gnostilaisuudessa. Gnostilainen käsitys ikään kuin jatkaa siitä, mihin Uuden Testamentin todistus Jeesuksesta päättyy, ja siirtyy mytologiselle tasolle. Kristillisen ja gnostilaisen Jeesuksen samuus tai eroavaisuus riippuvatkin viime kädessä näkökulmasta ja kirjoitusten osalta retoriikasta. Omassa hengellisyydessäni Jeesus samaistuu jumalalliseen kaksoseen, joka on gnostilaisessa käsityksessä sielun ylempi, Valon maailmassa oleva puolisko. 

​

”Jeesus Kristus toi valon niille, jotka unohduksen takia olivat joutuneet pimeyteen. Hän valaisi heidät ja näytti heille tien. Tämä tie on totuus, jonka hän heille opetti.”  (Totuuden evankeliumi)

​

Puhtaasti gnostilaisuuden näkökulmasta kolminaisuus on:

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Eroina kristilliseen kolminaisuuteen, on gnostilaisessa kolminaisuudessa Jeesuksen kohdalla jumalallinen sielu,

ja Isän kohdalla Totuus.

 

Kristinusko ja gnostilaisuus sulautuvat hengellisyydessäni yhdeksi. Sielusta kumpuava tieto avaa ymmärryksen maailmankaikkeuden hengelliseen rakenteeseen. Ihmisen kannalta rakenteen keskiössä on sielu itse. Sielun toinen puolisko on Valon maailmassa, toinen ihmisessä. Ihmisen yhteydessä Jeesukseen on puoliskojen mahdollista yhdentyä.

 

Kolminaisuudessa asiaa voi havainnollistaa siten, että edellä olevat kuviot laitetaan päällekkäin. Näin Jeesus ja jumalallinen sielu muodostavat yhdessä Tien kohti Jumalaa. Isä on Totuus.

​

​

​

​

​

​

​

​

​

​

 

Joutsenjoki suhteutuu kolminaisuuteen siten, että joutsen kuvaa jumalallista sielua, joka siis samaistuu Tiehen. Joki kuvaa elämää, joka samaistuu Pyhään Henkeen. Sielu pyrkii kohti totuuttaan Pyhän Hengen johdatuksessa. Sielun tehtävä on löytää totuutensa maanpäällisessä elämässä, jotta sen on mahdollisuus saavuttaa lopullinen Totuus, eli päästä pysyvästi Valoon. Sielua maanpäällisessä elämässä kuvaa jokeen laskeutunut joutsen.

​

​

​

​

​

​

​

​

​

​

​

Jos joutsenjoesta otetaan pois joutsen, jää jäljelle joki. Analogisesti, jos joutsenjoesta otetaan pois joutsenen symboloima sielu, täytyy jäljelle jäävän joen merkitä

ei-sielullista. Sillä jos jostain "vähennetään" sielu, ja jotain jää jäljelle, täytyy jäljelle jäävän osan olla ei-sielullinen, koska sielullinen osa on vähennetty pois. Näin joki merkitsee

ei-sielullista.

​

Sielu tulee ihmisruumiiseen ihmisen syntymässä tai jo ennen sitä. Ilman sielua ihminen olisi ei-sielullinen. Jos tarkastellaan ihmistä ilman sielua, samaistuu ihminen siis jokeen. Joella on siten maanpäällisen elämän lisäksi myös toinen merkitys, ihminen. Merkityksillä on yhteinen nimittäjä, maanpäällisyys, koska ihmisiä on vain maan päällä. Näin joutsenjoki kuvaa sielun matkan maanpäällistä vaihetta. Siinä sielu ja ihminen ovat yhdessä.

​

Yksinkertaisuuden vuoksi puhutaan ihmisen sielusta usein vain sellaisenaan. Ihmisessä ei kuitenkaan ole kokonainen sielu, koska sielun jumalallinen osa on Valon maailmassa. Osat ovat kaksosia, joita voidaan nimittää ihmiselliseksi kaksoseksi ja jumalalliseksi kaksoseksi. Päämäärä on saattaa kaksoset pysyvästi yhteen ja päättää sielun jälleensyntymisen kierto.

 

Jälleensyntymisessä sielu syntyy seuraavassa maanpäällisessä elämässään uuteen ihmisruumiiseen. Sielussa ikuisesti oleva oikea tieto periytyy sielun mukana seuraavaan maanpäälliseen elämään. Usko ei periydy sielun mukana kuten oikea tieto. Oikean tiedon periytyminenkin merkitsee vain "alttiutta", ei tiedon automaattista aktualisoitumista.

 

Yksinkertaistettuna voi ajatella, että sielu liittyy oikeaan tietoon ja siten gnostilaisuuteen, ja ihminen liittyy uskoon ja siten kristinuskoon. Koska joutsen vastaa sielua, ja joki ihmistä, kuvaa tätä kolminaisuus, jossa gnostilaisuus ja kristinusko yhdistyvät.

​

​

​

​

​

​

​

​

​

​

 

Sielua ihmisessä havainnollistaa jokeen laskeutunut joutsen. Joen pinnan yläpuolella oleva osa joutsenesta symboloi Valon maailmassa olevaa jumalallista kaksosta. Joen pinnan alapuolella oleva osa joutsenesta kuvaa ihmisellistä kaksosta. Ratkaiseva raja on vedenpinta, koska joki symboloi ihmistä.

​

​

​

​

​

​

​

 

 

 

Ihmisellä on luontainen tarve hengellisyyteen, hengellisen ravinnon, totuuden etsimiseen. Ihmisellinen kaksonen etsii jumalallista kaksostaan. Hengellistä etsintää symboloi joen pohjasta ravintoa etsivä joutsen.

​

​

 

 

 

 

 

 

​

​

Ravintoa etsiessään joutsen kurkottaa pitkällä kaulallaan kohti joen pohjaa. Suuri osa linnun muulloin veden pinnan yläpuolella olevista osista on silloin kääntyneenä veden alle ja päin vastoin. Ihmisen hengellisyyteen symboloituna, jumalallinen ja ihmisellinen vaihtavat tällöin paikkoja. Jumalallinen kaksonen tulee ihmisellisyyteen, ja ihmisellinen kaksonen tulee jumalallisuuteen. Samalla ihmisellinen kaksonen ja jumalallinen kaksonen löytävät toisensa.

​

​

​

​

​

​

​

 

 

Totuudenetsintä on saanut vastauksia. Jumalallinen kaksonen on tullut maan päälle Jeesukseksi, ihmisen tavoitettavaksi. Jeesus näyttäytyy yksilölle kuten näyttäytyi ihmiskunnalle.

​

Ihminen on saanut Jeesuksessa johtolangan, ei vielä vastausta kokonaisuudessaan. Jeesuksen tehtävä on ohjata ihmisellinen kaksonen jumalallisen kaksosen yhteyteen. Ihmisellä se merkitsee uskoontuloa. Paikanvaihdon voi nähdä yhä uudelleen tapahtuvana ravinnon etsimisenä ja -löytämisenä, yhä uudelleen tapahtuvana totuuden etsimisenä ja -löytämisenä. Ajan ja paikan menettäessä maanpäällisen olemuksensa, poistuu vaihtumisen ja pysyvän olotilan ero.

​

Ihmisellinen kaksonen edustaa sielun yksilöllisempää puolta. Se sisältää tiedon sielun omasta, yksilöllisestä tehtävästä. Ihminen voi toteuttaa sielunsa tehtävää myös "uinuessaan", olematta varsinaisesti hengellinen, mutta välttämättä ei uinuvalla ole lainkaan tietoa sielunsa tehtävästä.

​

​

​

​

​

​

​

​

 

Ihmisen hengellistyessä ja kaksosten "vaihtaessa paikkoja" tulee siis jumalallinen kaksonen ihmisellisyyteen, ja ihmisellinen kaksonen jumalallisuuteen. Silloin sielun tehtävä jumalallistuu. Se alkaa kirkastua myös sellaiselle ihmiselle, jolla aiemmin ei ole ollut kosketusta tehtäväänsä. Ihmisen hengellistyessä tulee sielun tehtävästä ja sen toteuttamisesta myös osa pelastusta.

​

Sielun tehtävän jumalallistumisen myötä on totuuden etsintä saanut toisen vastauksen. Vastaukset kulkevat käsi kädessä, mihin vertautuu joutsenen osien luonnollisestikin samanaikainen kääntyminen vedenpintaan nähden.

​

Kokonaisuutta kehystää ihmisen ymmärrys joutsenen ja joen symboloimasta pelastuskäsityksestä. Kehyksen puitteissa

toimivat siis kokonaishengellisyyden kannalta välttämättömät usko ja tehtävä. Kun tehtävän toteuttamisen lisäksi ihminen elää uskossa, on ihmisen kokonaishengellisyys pelastavaa. 

​

Pelastuksessa ihmisellinen ja jumalallinen kaksonen ovat löytäneet pysyvästi toisensa, sielu on täydellistynyt ja jää pysyvästi Valoon. Ihminen ei voi päättää sielunsa täydellistymisestä, mutta voi tehdä sitä tukevia valintoja ja elää pelastusta edesauttavalla tavalla. Sielun täydellistyminen tai täydellistymättömyys vielä tämän maanpäällisen elämän jälkeen ei ole tuomitseva mittari. Täydellistyminen on sielun lopullinen päämäärä, jota kohti eläminen on ihmiselämän ydin. Siksi suurin arvo on yksinkertaisesti pelastuksen suuntainen elämä. Silloin teemme parhaamme niin itsemme, lähimmäisemme, sielumme kuin ihmiskunnan ja maailmankin hyväksi, riippumatta siitä, milloin sielumme pelastuu.

​

​