JOUTSENJOEN YDIN
Joutsenjoen lähestymistapa hengellisyyteen on osin uskonnonfilosofinen ja myös uskontotieteellinen. Se perustuu tarkastelevuuteen. Analyyttinen ote on toisaalta luonteenomaista, toisaalta se myös pyrkii helpottamaan asian tarkastelua ja lähestymistä.
Lähtöajatus on, että hengellisyyden harjoittaminen perustuu yksilön omaan yksityiseen hengellisyyteen. Sen tueksi voi olla myös sosiaalisia ja kollektiivisia muotoja. Mitään näistä ei kuitenkaan varsinaisemmin määritellä, myös koska Joutsenjoen perusolemus on olla kaiken hyvää tarkoittavan hengellisyyden edistäjä. Joutsenjoki voi haarautua useiksi, jopa lukemattomiksi muiksi joiksi. Näin sen tehtävä on edistää hengellisyyden virtausta sinänsä, ilman että se olisi kulkijalleen tai tutustujalleen välttämättä se ominainen hengellisyyden muoto. Ratkaisevaa on juuri hengellisyyden yksilöllisyys ja subjektiivisuus. Joutsenjoki voi opastaa näissä, ja voit lukea aiheesta myös sivulta Hengellinen opastus.
Seuraavassa esitellyt peruskäsitykset ovat Joutsenjoen oman hengellisyyden ydin. Ensin on esitelty kiteytys, sen jälkeen peruskäsitykset avattuina.
JOUTSENJOEN PERUSKÄSITYKSET KITEYTETTYINÄ
I Kaiken yläkäsite on Ylin Jumala.
II On useita muotoja lähestyä Ylintä Jumalaa. Ei ole perusteita
asettaa yhtä muotoa muita oikeammaksi tai paremmaksi. Yksilön
kannalta ratkaisevaa on löytää itselle sopiva muoto.
III Maailmankaikkeus on energiaa, jota on eritasoista. Tasoja voi
kuvata niiden "korkeutena", mutta se on vain termi.
IV Evoluutio on Jumalan pyrkimys ja ilmentymä kehitykselle
maapallolla. Ihminen kehittää maapalloa yhtenä Jumalan
"apulaisena".
JOUTSENJOEN PERUSKÄSITYKSET KITEYTETTYINÄ
I Kaiken yläkäsite on Ylin Jumala. Ihminen ei kauttaaltaan tiedä Jumalan totuuksia. On useita muotoja lähestyä Ylintä Jumalaa. Ei ole perusteita asettaa yhtä tai useampaa muotoa, kuten tiettyä uskontoa tai hengellistä suuntausta muita oikeammaksi tai paremmaksi. Yksilön kannalta ratkaisevaa on löytää itselle sopiva muoto. Hengellisyys on viime kädessä subjektiivista, ja se toimii yksilön ohella maailman hyväksi.
II Maailmankaikkeus on energiaa, jota on eritasoista. Tasoja voi kuvata niiden "korkeutena", vaikka se on vain termi. Mikä ihmiselle on "tämänpuoleinen maailma", on sekin itsessään energiayksikkö, joka voi, ja jonka on määrä kohota korkeammalle energiatasolle. Energiatasojen nousun yksi ilmentymä on evoluutio. Sekin on Jumalan pyrkimystä kehitykselle. Ihminen kehittää maailmaa yhtenä Jumalan "apulaisena".
III Ihmisellä on valmius saada yhteys korkeampaan energiatasoon, jota kutsutaan Valon maailmaksi. Kuten emme tunne kauttaaltaan Jumalan totuuksia, emme myöskään sielun olemusta. Sielu on käsite, jolla pyritään hahmottamaan ihmisen suhdetta korkeampaan energiaan. Sielua symboloi joutsen, ja tämänpuoleista maailmaa joki. (Tästä lisää sivulla Logos.)
IV Valon maailmassa oleva sielun ylempi osa on kaikille yhteinen jumalallinen kaksonen. Se on metafyysisesti sama kuin Kristus. Sielun alempi, ihmisessä oleva osa on ihmisellinen kaksonen, jossa on sekä yksilöllinen että kollektiivinen aines. Kaksosten yhteys vastaa metafyysisesti sitä, mitä tarkoitetaan kristinuskossa uskolla.
V Uskon ohella ja sen johdatuksena on ihmisen toinen ratkaiseva asia elää yksilön itsensä näköistä elämää. Avaimet siihen ovat löydettävissä ihmisellisestä kaksosesta, johon on "kirjoitettuna" ihmisen tehtävä elämässään. Usko johdattaa ihmisen elämään hyvää kohtaloaan, jossa hän voi toteuttaa itsensä näköistä elämää. Se on myös maailman hyväksi, koska se on Jumalan tahto. Tehtävä on siis sielussa, ja sen toteuttaminen uskossa on sielun ja samalla ihmisen itsensä näköistä elämää. Tähän kulminoituu Joutsenjoen ydin.
VI Miten elämän elää, määrittää sielun karman, jota on sekä hyvää että huonoa. Karmasta juontuvat sielun mahdollisen seuraavan elämän lähtökohdat ja se sielutason kokemuksellinen aines, joita ihmisellinen kaksonen kantaa mukanaan. Karma ei ole vankila, vaan ihmisen hengellistyminen johdattaa ihmisen parempiin kohtaloihinsa, se poistaa huonoa karmaa. Huonon karman poistuminen vertautuu syntien anteeksisaamiseen. Yksinkertaistettuna, hyvää karmaa syntyy kun ihminen elää sielunsa, lähimmäisensä ja maailman hyväksi, ja huonoa karmaa syntyy jos nuo eivät toteudu. Sielun hyväksi eläminen tarkoittaa myös, että ihminen elää ihmisellisen kaksosensa käsittämän tehtävän mukaisesti.
VII Myöskään jälleensyntymisen kiertokulku ei ole vankila. Seuraavaa maanpäällistä elämää ei enää tule, jos ihmisellinen kaksonen jää pysyvästi Valoon, pysyvästi yhdistyneenä jumalalliseen kaksoseen. Milloin niin käy, siihen vaikuttaa se, miten ihminen elää ja miten hän sen myötä sieluaan kohtelee. Pysyvää, lopullista "Helvettiä" ei ole, koska kärsimystä on vain tämänpuoleisessa maailmassa. Tuonpuoleisessa ei siis ole mitään pelättävää. Emme tiedä milloin pelastus tapahtuu, mutta keskeistä on elää pelastumisen suuntaisesti.
VIII Energiayksikkö, kuten myös ihmisellinen kaksonen, hakeutuu sille energiatasolle, joka vastaa sen omaa energiaa. Hengellisyydellä ihminen voi vaikuttaa ihmisellisen kaksosensa energiaan ja edesauttaa sen kehittymistä. Kun se on valmis, se jää pysyvästi Valoon, korkeammalle energiatasolle. Omassa mittakaavassaan koko maailma toimii samalla periaatteella. Sielujen ja maailman pelastumiset nivoutuvat yhteen; niiden ytimessä ovat kaksiosainen sielu ja ihminen Jumalan apulaisena maailman kehittämisessä.
IX Ihminen voi elää hengellisyyttään tässä, nyt ja tulevaisuudessa; kaikilla elämänalueillaan, sielussaan ja käytännössä. Hengellisyys kulminoituu käytäntöön; mitä ajattelen ja teen, miten kohtelen ympärilläni olevaa, kuinka elän elämäni. Elämä on hengellistä ja hengellisyyttä, hengellisyys on elämää ja elämistä. Tämä on eksistentialistista pragmatismia: tämänpuoleisuus ja tuonpuoleisuus ovat molemmat läsnä, tuonpuoleisuus eli korkeammat energiat luonnollisena osana myös tämänpuoleista elämää käytännön tasolla.
X Maailma kokee hengellisen kehityksen ohella ja sen myötä myös moraalisen, ekologisen sekä taloutta koskevan kehityksen. Tämä on viime kädessä valinnan asia, koska Jumalan pyrkimys on kehitys. Seuraamalla Jumalaa toteutuu Jumalan tahto, joka on hyvä.
JOUTSENJOEN PERUSKÄSITYKSET AVATTUINA
1. Kaiken yläpuolella on Ylin Jumala.
2. Useat uskonnot kumpuavat samasta lähteestä ja uskonnonharjoittamisessaan pyrkivät lähestymään tuota lähdettä. Siitä käytetään erilaisia nimityksiä, joista yksi on Ylin Jumala.
3. Kukaan ihminen ei voi täysin tietää Ylimmän Jumalan suuria totuuksia. Niistä voidaan ainoastaan esittää likimääräisiä olettamuksia, joista toisia ei voi pitää toisia oikeampina. Tietämisen nöyryyden seuraus uskontojen välisessä kanssakäymisessä on uskonnollinen suvaitsevaisuus.
4. Maailmankaikkeus koostuu energiasta, jota on myös kaikki maapallolla. Energia on pohjimmiltaan hengellistä. Energiayksikkö hakeutuu aina sen kannalta optimaaliselle energiatasolle. Hengellisiä asioita kuvaavat nimet ja termit, kuten sielu, ovat ihmisen muodostamia käsitteitä metafyysisten asioiden hahmottamiseksi. Ne ovat peräisin aikakausilta, jolloin maailmankuvamme oli erilainen, vaikka se tavoittikin myös samoja asioita ja ilmiöitä kuin nykyisin.
5. Maailman on luonut Ylimmästä Jumalasta virrannut Alempi Luojajumala. Luominen on evoluution lakien mukaan jatkuva henkinen ja aineellinen prosessi. Käsitys Alemmasta Luojajumalasta onkin entisajan ihmisten tapa hahmottaa maailmaa. Nykyihminen voi käsittää saman asian evoluutiokäsityksen avulla. Ylin Jumala vie evoluutiota eteenpäin, eli maailmaa kohti korkeampia tasoja ja samalla itseään.
6. Ylin Jumala on täydellisen hyvä, mutta ei kaikkivoipa. Siksi on syntynyt epätäydellinen maailma, jota Ylin Jumala, eikä mikään muukaan kykene hetkessä täydellistämään. Ylin Jumala pyrkii sekä evoluution että ihmisen toiminnan välityksellä kohottamaan maailmaa kohti korkeampia elämänmuotoja. Ei siis ole ristiriitaa täydellisen hyvän Ylimmän Jumalan ja epätäydellisen maailman välillä.
7. Se, mitä ajattelemme pahana, on ihmisen etäisyyttä Ylimmästä Jumalasta. Etäisyys voi näyttäytyä pahoina ajatuksina, tekoina ja toimintana, myös piintyneenä taipumuksena pahoihin ajatuksiin, tekoihin ja toimintaan. Persoonallista pahaa ja erillisiä pahoja voimia ei ole, vaan paha on ihmisen hengellistä vajavaisuutta, hyvän vähyyttä. Myös luonnossa tapahtuva ravintoketjun toteutuminen ei ole pahuutta, vaan luontoon kuuluva elementti. Se, mitä ajattelemme pahana, liittyy siis vain ihmiseen ja on siten vain epätäydellisessä maailmassa esiintyvä ilmiö. Epätäydellisen maailman ulkopuolella ei ole pahan kaltaista ilmentymää tai “paikkaa”, kuten tuonpuoleista helvettiä.
8. Evoluutio ei ole suoraviivaista kehitystä, vaan sen kehityskäyrä sisältää nousuja ja laskuja. Siten maailmanhistoria näyttäytyy kehityksen kannalta epäsuorana jatkumona, joka saattaa aika ajoin vaikuttaa taantumiselta, vaikka pitkällä aikavälillä maailma kehittyy kohti korkeampia henkisiä ja aineellisia tasoja. Taantumina näyttäytyvät ilmiöt ovat usein syy kehityksen seuraavalle hyppäykselle, koska taantumien yhteydessä esiintyy pakotteita kehittymiseen, jotta elämä säilyy.
9. Ihminen on yksi evoluution myötä kehittynyt kädellisten laji, jolla on sielu. Siitä käytetään nimitystä “ihmisellinen kaksonen”, koska se on itse asiassa sielun puolisko. Toinen puolisko, “jumalallinen kaksonen” on Valon maailmassa. Valon maailma on korkeammalla energiatasolla kuin meille näkyvä maailma. Siten ihmisellinen kaksonen on ihmisessä oleva valmius saada yhteys korkeampaan energiatasoon. Emme tiedä, onko muilla maapallon olevaisilla vastaavantyyppistä valmiutta.
10. Ihmisellä on kaksi ratkaisevaa hengellistä asiaa hänen elämässään. Toinen on saada yhteys kaksosten välillä. Yhteys vastaa metafyysisesti kristinuskon uskoa. Jumalallinen kaksonen vastaa siten Kristusta, johon ihminen saa yhteyden tullessaan uskoon. Jumalallinen kaksonen gnostilaisuudessa ja Kristus kristinuskossa ovat siis metafyysisesti sama asia.
11. Jeesus oli historiallinen henkilö, opettaja, uskonnon uudistaja ja esimerkki hengellisesti korkeasta ihmisestä. Jeesukseen liittyviin epäluonnollisiin tai muihin mahdollisesti kyseenalaisilta tuntuviin asioihin ei tarvitse ottaa kantaa ja ne voi sivuuttaa, jos ne ovat kokonaan tai osittain esteenä hengellisyydelle. Olennaisinta on Jeesuksen sanoma, koska se johdattaa jumalallisen kaksosen yhteyteen. Silloin myös "nollautuu" sielun karma sekä tämän että aiempien elämien osalta, koska synnit tulevat anteeksiannetuiksi. Ihminen pääsee elämään parasta kohtaloaan, joka on parempi kuin sielun historian rasittama kohtalo.
12. Uskon ohella ihmisen toinen ratkaiseva hengellinen asia on elää yksilön itsensä näköistä elämää. Se on löydettävissä ihmisellisestä kaksosesta, johon on “kirjoitettuna” ihmisen tehtävä elämässään. Ilman sen toteuttamista ihminen ajelehtii tältä osin vailla omaa suuntaa eikä elä syvintä ja samalla ilmeistä tarkoitustaan.
13. Usko ja itsensä näköisen elämän eläminen ovat siis hengellisyyden perusta, ja samalla niihin perustuu myös sielun pelastuminen. Emme tiedä, milloin sielu pelastuu, eli “täydellistyy”. Ihmisen tehtävä on elää pelastuksen suuntaisesti, eli toteuttaa itseään uskossa, ei kuitenkaan pakonomaisesti.
14. Täydellistymisessä on metafyysisesti kyse siitä, että usko ja itsensä näköisen elämän eläminen kohottavat hengellistä energiaa niin paljon, että ihmisellinen kaksonen liittyy pysyvästi pariinsa, jumalalliseen kaksoseen, ja jää pysyvästi korkeammalle energiatasolle, Valon maailmaan. Silloin se ei enää palaa maan päälle, alemmalle energiatasolle. Jälleensyntymisen kiertokulku on sen osalta päättynyt. Sielu hakeutuu sille energiatasolle, joka vastaa sen omaa energiaa.
15. Ihmisellinen kaksonen, josta asiayhteyden salliessa käytetään välillä lyhyesti vain termiä 'sielu', tulee maan päälle kehittymään ja kehittämään. Kehittyminen ja kehittäminen liittyvät toisiinsa sielun tehtävän toteuttamisessa. Kehittyminen on metafyysisesti sielun energiatason kohoamista. Vaikka ei vielä täydellistyisikään, sielun päämäärä on viedä aina tehtäväänsä eteenpäin. Se on aina sielun kehittymistä, koska tehtävän toteuttaminen osaltaan täydellistää sielua. Sielun “asuinsija”, fyysinen ihminen vaihtuu jälleensyntymisen myötä, mutta sielu pyrkii jatkamaan tehtäväänsä seuraavassa ihmisessä. Jokaisella käynnillään maan päällä ihmisellinen kaksonen kerää kokemuksia ja oppii niistä, osana sielun omaa kehittymisprosessia.
16. Ihmisellisellä kaksosella on tieto siitä, mitä kokemuksia se tarvitsee kehittyäkseen. Kuuntelemalla sieluamme, eli itseämme, saamme ohjausta siihen, mitä meidän tulee milloinkin tehdä. Näin hengellisyyden kokonaisvaltaisen toteutumisen kannalta välttämättömän yksilön itsensä näköisen elämän voi tunnistaa. Kun kaksosilla on yhteys, ihminen elää johdatuksessaan ja hänen toteuttamansa tehtävä, hänen itsensä näköinen elämä on "uskon kultaama". Sielunkantaja elää tällöin itsensä, lähimmäistensä ja koko maailman hyväksi. Hänen elämällään on silloin kosminen siunaus ja sielullaan pelastukseen johtava sinetti.
17. Sielu tarvitsee kokemuksia maan päällä ja haluaa kehittää maailmaa, mitkä edellyttävät ihmiseltä aktiivista ja rohkeaa elämäntapaa. Se ei tarkoita päättömyyksiä ja uhkarohkeutta, vaan uskallusta elää uskossa ja sen johdatuksessa ja tehdä sitä, mitä sisimpämme meille kertoo, eli uskallusta elää yksilön itsensä näköistä elämää. Siksi pragmatistinen, aktiivinen ja rohkea eläminen tukevasti kiinni elävässä elämässä on osa sitä, mitä hengellisesti tarvitsemme, koska se on mitä sielumme meiltä odottaa. Elämässä on, kiteytettynä, kyse elämisestä, ei elämän kieltämisestä.
18. Maailmankaikkeus on interaktiivinen, kun meillä on siihen yhteys. Asioilla ja tapahtumilla on syynsä, ja kaikkeen, mitä tapahtuu, tulee suhtautua positiivisesta kulmasta. Se ei aina ole helppoa, mutta juuri myönteinen asenne on ratkaisevaa. Kun koemme maailman ja elämämme toisiinsa liittyvien asioiden ja tapahtumien vuona ja suhtaudumme niihin myönteisesti, kumuloimme lisää meille tärkeiden asioiden ja tapahtumien toteutumista. Niiden yhteyksiä ei tarvitse etsiä itsetarkoituksellisesti. Myöskään jokaisen yksittäisen asian tai tapahtuman ei tarvitse sisältää huomionarvoista merkitystä, vaikka kaikki liittyykin kaikkeen isossa kuvassa. Ylipäätään liiallista älyllistämistä ja pyrkimyksiä ratkoa asioita pohtimalla niitä määräänsä enempää kannattaa ennemmin välttää kuin suosia. Kun elämme johdatuksessamme aktiivisesti ja rohkeasti, huomaamme oleellisimmat ja elämämme kannalta merkityksellisimmät asiat. Ainakin osa niistä voi vaikuttaa melkoisilta yhteensattumilta, mikä usein on merkki itsessään.
19. Uskon ilmentymä ihmisten välillä on lähimmäisenrakkaus. Mitä vähemmän on lähimmäisenrakkautta, sitä enemmän on hajaannusta, epäyhteisöllisyyttä, huonoa kohtelua; sitä vähemmän ihmiset aidosti “pelaavat joukkueena”.
20. Yksilön perustehtävä, itsensä toteuttaminen uskossa liittyy maailmantehtävään. Maailma saa yksilöltä parhaan panoksen, kun yksilö estoitta toteuttaa tehtäväänsä uskossa, koska silloin tehtävän toteuttamisessa on korkein energia. Itsensä näköisen elämän eläminen lähimmäisenrakkaudella “kultaa” tehtävän ja tuottaa sen myös puhtaan hengellisesti kaikkien, eli maailman kehittymisen, hyväksi. Siten sekä ihmisen sielun että maailman pelastuminen ovat samansuuntaisia, koska ne edellyttävät samaa. Suuressa kuvassa ne ovat keskenäänkin samoja, koska kaikki on suurta kokonaisuutta.
21. Yhdessä yksilöllisten tehtävien kanssa lähimmäisenrakkaus siis mahdollistaa ihmiskunnan ratkaisevan kehittymisen, mikä johtaa yhteiseen päämääräämme: ihmiskunnan, maapallon ja koko maailman pelastumiseen. Näin yhdistyvät myös ihmisen sielun perustehtävät, kehittyminen ja kehittäminen. Pelastuksen fokus ei näin ollen kulminoidu individualistiseksi, vaan yksilösielujen pelastuminen on osatekijä maailman kehittymisessä ja pelastumisessa. Kiteytetysti, kun sielu tekee tehtävänsä maailman pelastumiselle, Jumala pelastaa sielun. Kuten sielun pelastumisessa, myös maailman pelastumisessa on kysymys pysyvästä siirtymisestä korkeammalle energiatasolle.
22. Pelastus on viime kädessä jokaisen sielun saavutettavissa, ennemmin tai myöhemmin.
23. Jumala ei odota ihmiseltä uhrauksia. Myöskään hengellisen tiedon tai ymmärryksen lisääntyminen tai syveneminen ei pelasta sielua. Ne voivat kyllä tukea hengellisyyttä ja luontaisesti kuulua siihen, mutta ne edustavat totuuksien oivaltamista ja hengellistä ymmärrystä. Ne eivät suoraan ole maailman kehittymistä edesauttavaa toimintaa, jota Jumala haluaa ihmiseltä.
Joidenkin sielujen tehtävä liittyy muita enemmän toisten ihmisten hengellisyyden eteen tehtävään työhön. Heilläkin ratkaisevaa on tehtävänsä toteuttaminen, ei vain tiedon ja ymmärryksen kasvu ja tila sinänsä.
24. Hengellisyys on kokonaisvaltaista. Sitä voi kuvata siten, että ihminen elää ikään kuin hengellisyyden sisällä. Hengellisyys ei siten ole muista erotettavissa oleva elämänalue. Ihminen elää hengellisyyttään tässä, nyt ja tulevaisuudessa; kaikilla elämänalueillaan, sielussaan ja käytännössä. Hengellisyys kulminoituu pragmatismiin; mitä ajattelen ja teen, miten kohtelen ympärilläni olevaa, kuinka elän elämäni. Elämä on hengellistä ja hengellisyyttä, hengellisyys on elämää ja elämistä.
25. Aitoon hengellisyyteen kuuluu aina myös vapaus. Ihmisen vapaus valita oma hengellisyytensä tekee elävän hengellisyyden mahdolliseksi. Hengellisyyttä ei voi sanella tai pakottaa ihmiseen.
26. Hengellisyyden ydin on sielu. Sukupuoli ja seksuaalisuus eivät ole maanpäällisessä elämässä merkityksettömiä, koska ne kuuluvat ihmiseen. Ihmisruumis on kuitenkin vain sielun väliaikainen asuinpaikka. Ihmiset ovat tasa-arvoisia myös sukupuolesta ja seksuaalisuudesta riippumatta. Seksuaalisuuteen liittyvissä asioissa ihmisen tulee kuunnella itseään, koska hän itse tietää totuutensa paremmin kuin mahdolliset ympäristössä vallitsevat käsitykset.
27. Hengellisyys ei tarvitse elääkseen ihmisten välistä valtaa ja hierarkioita. Ihmisten välinen hengellinen toiminta perustuu hengelliseen opastukseen, sielunhoitoon sekä hengellisen tiedon ja tietämyksen avoimeen ja vapaaseen jakamiseen. Mitään tietoa ei määritellä salaiseksi. Kysymys on siitä, löytääkö tiedon tarvitseva tiedon.
28. Kun uskonnot ovat saavuttaneet omassa uskontojen kehityksessään korkeamman tason, jalostuu yksi tai useampi kokonaisvaltainen uskonto, jossa on monien jo tunnettujen, hyvää tarkoittavien uskontojen ydin tai ytimiä muodossa, joka auttaa hengellistymään suuremman osan maailman ihmisistä kuin uskonnot aiemmin.
29. Uskontojen kehittyminen on itsessään osa maailman kehittymistä. Uskontojen kehittymisen tehtävä kokonaiskuvassa on, että maailman ratkaiseva kehittyminen edellyttää maailman hengellistymistä. Hengellistyäkseen maailma tarvitsee ihmisten aiempaa vahvempaa hengellistymistä. Ihmisten aiempaa vahvempi hengellisyys edellyttää, että uskonnot ja muut hengellisyyden muodot kehittyvät niin, että ne aidosti puhuttelevat yhä useampia ihmisiä. Siksi uskontojen kehittyminen on yksi avainasia maailmanhistorian kulussa ja maailman pelastumisessa: Uskontojen tulee kehittyä, jotta maailma hengellistyy kehittyäkseen ja pelastuakseen. Uskonnot kehittyvät, kun hengelliset ihmiset kuuntelevat sisintään ja tekevät ennakkoluulottomasti sen, mitä heidän tulee tehdä. Näin hengellisyys kumuloi uusia hengellisyyden muotoja ja uutta hengellisyyttä. Ne kumuloivat maailman hengellistymistä, mikä edesauttaa ratkaisevasti maailman kehittymistä ja pelastumista, jonka kehitysprosessin yksi osa on myös uskontojen kehittyminen.
30. Yhden tai useamman uuden tai uudelleen löydetyn suuren uskonnon jalostuminen ja niiden hengellistävä merkitys ihmiskunnalle ei tarkoita, että ne pyrkisivät kilpailemaan muiden uskontojen kanssa tai tukahduttamaan niitä. Kehittyneessä hengellisyydessä ymmärretään, että kaikki hyvää tarkoittavat hengellisyyden muodot tukevat suurta kokonaisuutta, ja on tärkeää, että ihmisillä on erilaisia vaihtoehtoja hengellisyyden harjoittamiseen.
31. Maailma kokee hengellisen kehityksen ohella ja sen myötä myös moraalisen, ekologisen sekä taloutta koskevan kehityksen. Nykymuotoinen rahatalous on ohimenevä välivaihe ihmiskunnan historiassa. Raha on ihmisen, ei Jumalan luoma vaihdon väline, joka on noussut maailmassa liian suureen ja vääristyneeseen asemaan sen alkuperäiseen tarkoitukseen nähden. Välineestä on tullut päämäärä ja pyrkivä sisällöksi, jota se ei kykene olemaan. Nykymuotoinen talous myös tekee elämästämme haavoittuvaista eikä edesauta moraaliamme, koska olemme monien aineellisten asioiden ja useiden palveluiden osalta talouden ja rahan armoilla.
Tulevaisuudessa huomio tulee kohdistumaan asioihin joita tarvitsemme,
ja niiden tasa-arvoiseen jakamiseen. Rahaa emme tarvitse, vaan tarvitsemme osaa niistä asioista, joita vielä nykymaailmassa voimme ostaa rahalla, niiden asioiden lisäksi, jotka eivät ole ostettavissa. Esimerkiksi Suomessa ei ole kyse siitä, etteikö jaettavaa olisi kaikille, vaan siitä, että jakamista haittaa raha, joka on jaettavien asioiden ja asioita tarvitsevien välissä. Kehityksen myötä ei tule olemaan köyhiä ja rikkaita ihmisiä, vaan ihmisillä tulee olemaan se materia ja ne palvelut, joita he tarvitsevat.
Maailman kehittymiseen kuuluu asioiden positiivinen yksinkertaistuminen ja kokonaisuuden kehittymistä hidastavien asioiden poislakastuminen, kun kehitys versoo uutta, tervettä ainesta maailman hyväksi. Taloutta ja rahaa koskevalla muutoksella tulee olemaan suuri vaikutus myös työelämään. Tulevaisuudessa eivät työnteko ja sen päämäärät sanellu taloudellisten tekijöiden pohjalta, vaan työtä tehdään niille päämäärille, jotka ylläpitävät ja kehittävät maailmaa; luontoa ja ihmiskuntaa, ilman taloudellisten tekijöiden työelämää kuristavaa ja työelämän laatua heikentävää vaikutusta.
Hengellisen, moraalisen ja talouden kehityksen aikaansaaman kulutuksen kohtuullistumisen sekä yleisen, maailman säilymiseen tähtäävän ekologistumisen myötä maailma pelastuu myös ekoyhteisönä.