Sielu

Ihmisellä on tarve uskoa johonkin elämää suurempaan. Tarve kumpuaa elämän suurista kysymyksistä ja elämää suuremmista kysymyksistä. Joutsenen kertomaa -sarjassa esitellään vastauksia suuriin ja niitä suurempiin kysymyksiin.

Sielun jälleensyntymisen kiertokulussa ihmisellinen kaksonen siirtyy yhä uudelleen Valoon ja palaa sen jälkeen maan päälle uuteen ihmiseen, kunnes se on kehittynyt riittävästi. Tuolloin jumalallinen ja ihmisellinen kaksonen jäävät Valon maailmassa pysyvästi yhteen. Jälleensyntyminen on sielun osalta päättynyt, sielu on pelastunut.

Päämäärä on kaksosten mahdollisimman saumaton yhteys jo silloin, kun ihmisellinen kaksonen on vielä ihmisessä. Mitä paremmin kaksoset toimivat yhdessä, sitä vahvempaa on ihmisen hengellisyys, ja kääntäen. Sielu ei voi pelastua ilman ihmisen hengellistymistä. Hengellistyminen kulkee siis sielun ratkaisevan kehittymisen kanssa käsi kädessä. Emme itse tiedä, pelastuuko sielumme. Tärkeintä on pelastumisen suuntainen elämä.

Kun ihminen hengellistyy, hänen yksilöllinen tehtävänsä ja myös hänen kokemuksensa tehtävästään kirkastuvat ja vahvistuvat. Tehtävä saattaa ylipäätään löytyäkin vasta hengellistymisen myötä. Jumalallisen ja ihmisellisen kaksosen yhteys on silloin avainasemassa myös siinä, että ihminen tunnistaa tehtävänsä ja pääsee toteuttamaan sitä.

Yksilöllisen tehtävän tavoittaminen ja toteuttaminen ovat mahdollisia myös ilman sielunkantajan hengellisyyttä. Ihmisen hengellistyminen on kuitenkin päämäärä sekä yksilöiden että myös ihmiskunnan korkeampien päämäärien kannalta. Ilman ihmisen hengellisyyttäkin voi hänen tehtävänsä viedä ihmiskuntaa eteenpäin. Silti myöskään ihmiskunta ei kehity täyteen päämääräänsä ilman yksilöiden ja heidän myötään koko ihmiskunnan hengellistymistä.

Eri elämänalueet kehittyvät yksilöllisten tehtävien ansiosta, mutta ilman kaksosten yhteyttä ei ratkaisevaa kohoamista korkeammille tasoille tapahdu.

Ihmisen on aina määrä elää itsensänäköistä elämää, joka kumpuaa ihmisellisestä kaksosesta. Vaikka kaksosilla olisikin yhteys, mutta jos ihmisen itsensänäköinen elämä on tukahtuneena, ei hengellisyys kukoista kokonaisuudessaan. Myös tie sielun pelastumiseen on silloin tukossa. Tuolloin myöskään ihmiskunta ja maailma eivät saa kaikkea sitä, mitä annettavaa sielulla on. Ihminen saattaa elää vastentahtoisesti tehtävälleen, vaikka olisi muuten hengellinenkin. Tilannetta vastaa kutakuinkin se, kun autossa painetaan kaasua ja jarrua samaan aikaan.

Keskeistä onkin oman, juuri itselle tarkoitetun elämän eläminen hengellisyydessä. Oma elämä tulee ”päästää irti”. Siihen hengellisyys tarjoaa myös hedelmällisimmän maaperän, koska täysi elämä on silloin tarjolla, siihen suorastaan ohjataan. Oman elämän vapauttaminen itsensä näköiseksi on aina mahdollista.