Lähimmäisenrakkaus

Ihmisellä on tarve uskoa johonkin elämää suurempaan. Tarve kumpuaa elämän suurista kysymyksistä ja elämää suuremmista kysymyksistä. Joutsenen kertomaa -sarjassa esitellään vastauksia suuriin ja niitä suurempiin kysymyksiin.

Sarjan edellisessä osassa käsiteltiin sielua. Ihmisten välillä kaksosten yhteyden keskeinen ilmentymä on lähimmäisenrakkaus. Ihminen, jolla on yhteys Valon maailmassa olevaan sielunsa jumalalliseen osaan, säteilee lähimmäisenrakkautta ympäristöönsä ja toimii rakkauden lain ohjaamana.

Yksilöllinen tehtävämme sisältyy ihmiselliseen kaksoseemme. Mitä saumattomampi on ihmisellisen kaksosen ja jumalallisen kaksosen yhteys, sitä vahvempaa on lähimmäisenrakkaus. Kun yksilöllistä tehtävää toteutetaan lähimmäisenrakkaudella, voi sielu täydellistyä. Hengellinen lähimmäisenrakkaus on siis enemmän kuin vain moraalinormisto. Se kumpuaa sielusta. Lähimmäisenrakkaus toimii yksilöllä ja ihmiskunnassa eri jatkumolla kuin pelkkä yksilöllisten tehtävien toteuttaminen.

Lähimmäisenrakkauteen sisältyy myös sielun elämien välinen lähimmäisenrakkaus. Miten minä elän, vaikuttaa olosuhteisiin hänen elämässään, kuka sieluani kantaa sielun mahdollisessa seuraavassa elämässä. Enhän voi varmuudella tietää, tuleeko sieluni jäämään pysyvästi Valoon, vaikka sen suuntaisesti pyrinkin elämään. On mahdollista, että sieluni seuraava kantaja joutuu kärsimään minun tekemisistäni ja tekemättä jättämisistäni. Ja vastaavasti, hänen elämänsä olosuhteet määrittyvät sitä paremmiksi, mitä paremmat elämänedellytykset hänelle mahdollistan.

Älä tee sielusi seuraavalle kantajalle sitä, mitä et haluaisi itsellesi tehtävän.

Lähimmäisenrakkaus voi olla näkyvää tai näkymätöntä, ja se on luonnollisestikin myös tekoja. Rakkauden perusolemus on kuitenkin rakkaus sinänsä, joka on tekojen lisäksi tila. Yksilölliset tehtävät edistyvät vain aktiivisina tekoina, sen sijaan rakkauden tilassa oleminen on jo merkitys itsessään.

Lähimmäisenrakkaus heijastuu sielunkantajaan itseensä, toisiin ihmisiin ja maailmaan. Se on välttämätöntä myös siksi, koska rakkauden myötä ihmiskunta voi kehittyä hengellisesti. Ihmiskunnan kokonaistehtävässä sulautuvat yhteen yksilöllisten tehtäviemme summa ja lähimmäisenrakkaus. Kärjistetysti, yksilölliset tehtävät edustavat välineitä, lähimmäisenrakkaus henkeä.

Lähimmäisenrakkauden myötä myös kokonaistehtävämme voi päästä täyteen päämääräänsä, jonka ehto on ihmiskunnan hengellistyminen. Ilman hengellistymisen antamaa ”buustia” maailmaan, jäisimme näpertelemään pelkkien välineiden kanssa ilman elämän syvempää sisältöä ja kehittymistä.

Sielu tarvitsee kehittyäkseen kaksosten yhteyden. Ihmisten välillä se ilmenee lähimmäisenrakkautena, jota maailma tarvitsee kehittyäkseen.

Mitä useampi ihminen toteuttaa tehtäväänsä ja elää samalla lähimmäisenrakkaudessa, sitä paremmin ihmiskunta edistyy omassa kehitysprosessissaan. Hengellistyminen yhdessä yksilöllisten tehtävien kanssa nostaa ihmiskuntaa ja maailmaa kohti korkeampia tasoja. Yksilöt ovat avainasemassa: yksilölliset tehtävät muodostavat summan, ja maailman hengellisyys on yksilöiden hengellisyyttä. Ilman hengellisyyttäkin monet elämänalueet edistyvät yksilöllisten tehtävien ansiosta, mutta ilman kaksosten yhteyttä emme pääse siihen päämäärään, jonka potentiaalimme mahdollistaa.

Kirjoituksessa elämän tarkoituksesta verrattiin ihmiskuntaa urheilujoukkueeseen, jolla on yhteinen päämäärä. Yhteinen matka kohti yhteistä päämäärää onkin jo arvo sinänsä. Yhteinen matka yhteiseen päämäärään sitoutuneena on asia, joka osaltaan mahdollistaa elämän tarkoituksen täysivaltaisen toteutumisen ja sen tarjoaman suurenmoisen kokemuksen.

Ihmiskunnan ja maailman tämänhetkiset reaalitilat eivät vastaa niiden tavoitetiloja, mutta hengellistyminen mahdollistaa kehittymisen kohti niitä. Ihmiskunnan nykyistä voimakkaampi hengellistyminen voi tuntua idealistiselta. Idealismin keskeinen anti on kuitenkin suunnannäyttäminen, ei päämäärän senhetkisen epärealistisuuden korostuminen. Saamme valita suunnan. Looginenkin valinta on olla matkalla oikeassa suunnassa, ei pyöriä lähtöpisteen vaiheilla ilman selkeää suuntaa.

Toteuta tehtävääsi lähimmäisenrakkaudella, niin sielusi on lähempänä pelastusta. Lähimmäisenrakkaus tuo yksilölliset tehtävämme tiiviimmin yhteen, kohottaa ne kohti yhteistä tavoitettamme ja kirkastaa niiden tarkoituksen. Olemme samaa kokonaisuutta, ja meillä on sama päämäärä.

Kun kohtelet toista, kohtelet samalla itseäsi.

Näemme elämäntarkoituksemme seuraavan ulottuvuuden. Ihmisellisen ja jumalallisen kaksosen yhteys synnyttää lähimmäisenrakkautta. Yhdessä yksilöllisten tehtävien kanssa lähimmäisenrakkaus mahdollistaa ihmiskunnan ratkaisevan kehittymisen, mikä johtaa päämääräämme, ihmiskunnan ja maailman pelastumiseen.

Lähimmäisenrakkauden vastaiseen elämiseen kiteytyy synti, jota käsittelee sarjan seuraava osa.