Paha

Miksi maailmassa on pahaa? Tuskin on montaa muuta kysymystä, jota on teologiassa pohdittu niin paljon kuin tätä. Pahan ongelmaan on historian saatossa esitetty ratkaisuksi monia vaihtoehtoja. Jos pahaa ei olisi, emme pahan ongelman ratkaisua miettisi.

Kristillisessä perinteessä on totuttu kuvaamaan Jumalaa suurimpana, täydellisenä, kaikkivoipana sekä monilla muilla, ikään kuin Jumalan maksimaalisuutta kaikessa kuvaavilla sanoilla. Pahan ongelmassa on ollut ylitsepääsemätön kysymys se, että jos Jumala on täydellisen hyvä ja kaikkivoipa, miksi Jumala ei ole poistanut pahaa.

Oma näkökulmani perustuu seuraavaan. Tarkistetaan ensin taustaoletuksia. Millaisen tiedämme Jumalan olevan? Mitä oikeastaan tiedämme, ja mitä luulemme tietävämme? Mitä oletamme, tai mitä olemme vain tottuneet ajattelemaan? Millaiseksi Jumalan kuvittelemme?

Jumala on siis totuttu ajattelemaan kaikkivoipana ja hyvänä. Mutta, entäpä jos Jumala ei olekaan meidän näkökulmastamme täysin kaikkivoipa, ja on silti hyvä? Jumala on hyvä ja haluaa pahan poistuvan. Mutta, koska Jumala ei ole täysin kaikkivoipa, Jumala ei ole voinut poistaa pahaa – vielä. Jumala siis haluaa pahan poistuvan, mutta prosessi pahan poistamiseksi on kesken. Mikä pahan poistumista viivyttää?

On eritasoista energiaa.

Kukin energiataso koostuu kyseistä energiatasoa vastaavalla värähtelytasolla värähtelevistä hiukkasista. Ylemmällä energiatasolla olevien hiukkasten värähtelytaso on korkeampi kuin alemmalla energiatasolla olevien hiukkasten värähtelytaso. Ylemmän energiatason luonteeseen kuuluu, että se pyrkii vetämään alemman energiatason hiukkasia puoleensa. Se tapahtuu pyrkimällä nostamaan alemman energiatason hiukkasten värähtelytasoa kohti ylemmän energiatason hiukkasten värähtelytasoa. Kukin hiukkanen on aina sillä energiatasolla, joka vastaa hiukkasen värähtelytasoa.

Ylempi energiataso hallitsee, mutta ei kokonaan suhteessa aikaan, joka kuuluu alemman energiatason keskeisiin ominaisuuksiin. Jos ylempi energiataso olisi täysin hallitseva ja ”jo onnistunut tavoitteessaan”, ei alemmalla energiatasolla olisi hiukkasia, koska sen kaikki hiukkaset olisivat siirtyneet ylemmälle energiatasolle. Ylempi energiataso pyrkii siis nostamaan alemman energiatason hiukkasten energiaa kohti ylempää tasoa ja prosessin edetessä siirtämään hiukkaset pysyvästi ylemmälle tasolle. Prosessi etenee, mutta alemman energiatason näkökulmasta se kestää, koska alemmalla energiatasolla vallitsee ajallisuus, toisin kuin ylemmällä energiatasolla.

Tässä tarkastelussa Jumala ja samalla Jumalan valtakunta on ylempi energiataso, ja maanpäällinen maailma on alempi energiataso. Jumala yrittää saada maanpäällisen maailman omalle tasolleen ja pitkällä aikavälillä onnistuukin siinä. Tätä tarkoittaa eskatologinen käsitys Jumalan valtakunnan tulemisesta. Samalla Jumalan valtakunta on jo nyt täällä, mutta ei kokonaan. Siellä, missä se ei vielä ole, on pahaa.

Sielut, jotka ovat Jumalan valtakunnassa jo maan päällä, siirtyvät kyseisten sielunkantajien kuoltua pysyvästi Jumalan valtakuntaan. Tai oikeastaan ne eivät siirry, vaan jatkavat olemistaan Jumalan valtakunnassa. Hengellisellä energiatasolla kyllin korkealla olevat hiukkaset elävät Jumalan valtakunnassa riippumatta siitä, missä kohtaa ajassa tai paikassa ne maanpäällisen elämän näkökulmasta katsottuna ovat.

Aika vallitsee siis vain maan päällä, ei Jumalan valtakunnassa. Viime kädessä ei olekaan aikaa eikä paikkaa, vaan kysymys on hengellisen energian tasosta. Kun se on kyllin korkea, ei ole aikaa, paikkaa, kolmiulotteisia kappaleita kuten ruumiillista olomuotoa, eikä muita meille tavanomaisen fysiikan lakeihin pohjautuvia asioita. Tai tarkennettuna, ne eivät ole poistuneet, mutta niiden merkitys on häipynyt niiden yläotsikon alle siten, että ne eivät näyttäydy samanlaisessa asemassa kuin maan päällä. Ne ovat "häipyneet näkyvistä." Tästä syystä voi sanoa, että Jumalan valtakunnassa ei ole aikaa, paikkaa ja tilaa, koska ne ovat menettäneet merkityksensä verrattuna maanpäälliseen maailmaan.

Jumalan tahto on, että ihmisen tulee ratkaisevalla tavalla osallistua pahan poistamisprosessiin oman jumalayhteytensä kautta. Jumalalla on syynsä, miksi ihminen taistelee etulinjassa pahan nujertamiseksi. Pahan voittamisen avaimet ovat ihmisen ulottuvilla, itse asiassa Jumala suorastaan tyrkyttää niitä.

Miksi ihminen on avainasemassa? No, ihminen ”nyt vain sattuu olemaan” se maanpäällinen olento (tai tietämyksemme mukaan ainakin yksi niistä olennoista), jolla on sielunsa kautta suora yhteys ylempään energiaan. Ylempi energia, Jumala, toimii ihmisen kautta. Pahan poistamisessa ihminen on Jumalan asettama välikappale, teknisesti ilmaistuna. Jumala käyttää välikappaletta, koska Jumala ei ole niin kaikkivoipa, että voisi poistaa pahan suoraan ja heti.

Jumalan tahto on vahvempi kuin ihmisen tahto ja maanpäällisen maailman lainalaisuudet, ja ajan kuluessa paha tuleekin poistumaan. Ylempi energia on vahvempi kuin alempi; ylempi energia kykenee vaikuttamaan alempaan, mutta ei päin vastoin. Prosessi kestää aikansa, ajallisuudessa. Alempi energia ei kykene loputtomiin laittamaan hanttiin ylemmälle energialle.

Edellisestä johtuen voi olla kokonaisuuden kannalta jopa toisarvoista se, mitä ratkaisuja teemme. Ne voivat olla vain mikrotason lyhyen tähtäimen liikehdintää, joka voi olla isossa kuvassa kosmeettista. Tämä ei poista niiden merkitystä yksittäisten ihmisten ja ihmisten muodostamien osajoukkojen kannalta. Silti Jumala tulee voittamaan maailman joka tapauksessa. Valintamme saattavatkin olla näennäisiä, jos Jumala päättää, tai on jo päättänyt, mitä valitsemme niissä kohdissa, joilla on ratkaisevaa merkitystä kokonaisuuden kannalta. Mitä siis voimme tehdä? Voimme elää Jumalan tahdon mukaan. Yksinkertaista.

Paha kuuluu siis epätäydelliseen, ajalliseen maailmaan. Sitä kehystävät ajalliset määreet, kuten ”heti”, ”vielä” ja ”kesken”. Me elämme aikaa, jolloin vielä on pahaa. Sellaista aikaa ei kuitenkaan tule olemaan, jolloin pahaa ei ole, koska paha ja ajallisuus tulevat loppumaan yhdessä.