Sieluista ei voi kilpailla

Pohdin aiemmissa kirjoituksissani, että useisiin muutoksiin kristinuskon historiassa ovat vaikuttaneet osaksi ihmisten väliset valtapyrkimykset ja muut maalliset päämäärät. Tämän lisäksi on ollut myös aidosti hengellisiä asioita, jotka ovat jakaneet leirejä. Tällaisia on liittynyt muun muassa kristinuskon opin muotoutumiseen.

Kristinuskon historia tuntee vaiherikkaita kisailuja eri opinkappaleisiin liittyen. Oppiriidoissa on ollut viime kädessä vastakkain eri näkemykset siitä, miten kukin osapuoli näkee jonkun tietyn opillisen kohdan. Kiistat ovat päättyneet yleensä niin, että osa porukasta on päätynyt ”oikean” opin kantajiksi, ”vääräoppiset” ovat rajautuneet omaan leiriinsä. Episodeja on toistunut jo kohta parin tuhannen vuoden ajan. Välttämättä ei aina ole kiisteltykään, vaan eri leireihin on voitu päätyä varsin sopuisastikin.

Mistä oppiriidat ovat syntyneet? Silloin, kun ne ovat olleet aidosti hengellisistä näkemyksistä johtuvia, on niiden perussyy ollut yksinkertaisesti se, että ihmiset ovat nähneet kristinuskon jonkin opillisen asian eri tavoin. Konsensusta siitä, mitä kristinusko on, on ollut vaikeaa tai mahdotonta saavuttaa. Miksi? Näen asian niin, että se lähtökohta, että olisi olemassa kaikille juuri samalla tavalla aukeava uskonto, ei ole kantava. On päädytty kiistelemään, koska osapuolet ovat lähestyneet asiaa siltä kannalta, että olisi olemassa jokin absoluuttisesti asetettu, jokin tietty kristinusko, josta poikkeavat näkemykset ovat virheellisiä. Yhteentörmäys on syntynyt, kun on kohdannut kaksi tai useampi eri muotoa siitä ”tietystä” kristinuskosta, jonka muodosta ei olla oltu valmiita tinkimään. Jos eroavaisuuksien olemassaolo on joissain tapauksissa sinänsä hyväksyttykin, ovat osapuolet kuitenkin yleensä olleet sitä mieltä, että saman katon alla ei pitäisi olla sellaisia, jotka ajattelevat asiasta eri tavoin. Ihmiset ovat siis nähneet kristinuskon eri tavoin, ja tässä on juuri asian ydin. Kuten edellisessä kirjoituksessani pohjustin, on näkemykseni mukaan jokaisella ihmisellä oma tapansa lähestyä korkeampaa voimaa. Kysymys on uskon subjektiivisuudesta.

Onko oppiriidoilla ja aiemmin esiin nostamallani ilmiöllä, ”käännyttämisellä” jokin yhteys? Kyllä vaan, molemmat liittyvät keskeisesti uskon subjektiivisuuteen. Uskon subjektiivisuudella tarkoitan sitä, että objektiivisesti ei voida määrätä tai vaatia, että jonkun ihmisen pitäisi omaksua jokin tapa uskoa, tai uskoa ylipäätään. Sama pätee toiseen suuntaan, subjektiivisuudesta objektiivisuuteen: kukaan ei voi omista subjektiivisista lähtökohdistaan (eikä muistakaan lähtökohdista) määrätä tai vaatia, mitä toisten, subjektiin nähden objektiivisten ihmisten pitäisi uskoa.

Kukaan ei siis voi vaatia, että toisten täytyy uskoa kuten hän. Yksilön usko on viime kädessä yksilön ja korkeamman voiman välinen asia. Yksilön uskon ytimeen ei mahdu kahta ihmistä. Yksilö voi tietää vain itse, mitä hän uskoo, tai on siitä tietämätön ja/tai ei usko mihinkään.

Jokaisella ihmisellä on siis sielunsa kautta oma tapansa lähestyä korkeampaa voimaa. Tuo tapa on jo valmiina olemassa, se on sisäänrakennettuna maailmankaikkeuteen. Kyse on sen löytämisestä. Koska se on jo valmiina ja odottaa vain löytämistään, ei sitä voi tavoittaa kuin juuri se kyseinen tapa, joka vastaa tietyn ihmisen sielua. Sitä ei rakentamalla rakenneta, vaan se ennemminkin juuri löydetään, ja se hioutuu. Siksi sitä ei voi tavoittaa siten, että kyseisen sielun kantaja, ihminen, vastoin tahtoaan omaksuisi jonkun toisen tavan uskoa, jonkin sellaisen tavan, joka ei vastaa hänen sieluaan. Tällaisessa tapauksessa ajatus voi olla hyväkin, mutta tapa väärä kyseiselle ihmiselle. Tuputettujen uskonmallien jäljittely-yritykset eivät siis johda uskon aitoon löytämiseen.

Mikään uskonto ei myöskään voi ”ryöstää” ihmisen sielua toiselta uskonnolta. Uskontoa ei myös voida hedelmällisesti istuttaa sellaiseen maaperään, jossa on tarkoitus vihannoida jokin muu, kyseiseen maaperään tarkoitettu uskonto. (Maaperä vertautuu ihmisyksilöön.) Tämä on syy käännyttämisen tehottomuuteen, ja pohjimmiltaan sama logiikka on myös oppiriitojen takana. Uskontoa voi vaihtaa, mikä onkin erinomainen asia silloin, jos totuus löytyy uudesta uskonnosta. Sieluista ei kuitenkaan voi kilpailla, koska kilpailu ratkesi jo ennen kuin aika alkoi.