Alkuperäinen uskonto

Tunnetko hänet, joka selvästikin toteuttaa omia lahjojaan, tekee jotain "omaa juttua" intohimoisesti, asiaa joka tavalla tai toisella on toistenkin ihmisten hyväksi. Hän kohtelee toisia hyvin, omaa jotain usein ihmeellistäkin lämpöä ja omaa korkean omantunnon. Hän voi olla rohkea ja saattaa seikkaillakin elämässään, mutta ei ajelehdi kuin ajopuu. Jollain ehkä salaperäiseltäkin vaikuttavalla tavalla hän tuntuu olevan vahvasti kiinni omassa elämässään, riippumatta siitä miltä hänen elämänsä näyttää ulospäin...hänen suhtautumisensa elämään ei ole välinpitämätöntä, se on intensiivisempää, tiheämpää.

Kuvatuntyyppinen ihminen voi elää "alkuperäistä uskontoa", riippumatta siitä kuuluuko hän mihinkään uskontokuntaan, hengelliseen suuntaukseen tai onko hän koskaan sellaisista kuullutkaan. Hänen hengellisyytensä tulee hänen sisältään ja luonnostaan; hänellä on vahva yhteys ikuiseen, alkuperäiseen, joka on aina ollut.

Alkuperäistä uskontoa eläviä ihmisiä on ollut aina.

"Alkuperäisen uskonnon" peruselementit ovat seuraavat:

1) Ihmisen, tarkennettuna ihmisessä olevan "ihmisellisen kaksosen" eli sielun alemman puoliskon suora, nimenomaan mahdollisimman suora, esteetön, mutkaton yhteys siihen maailmankaikkeuden hengellisen rakenteen elementtiin, jota kristinuskossa kutsutaan Kristukseksi, teosofiassa Kosmiseksi Kristukseksi, gnostilaisuudessa jumalalliseksi kaksoseksi, jossain määrittelyssä Maailmansieluksi. Ihmisellä on koko historiansa ajan, eli nykylaskelmien mukaan noin 200 000 vuoden ajan ollut mahdollisuus tähän yhteyteen. Mikä oleellista, yhteys voi olla myös ihmisen tietämättä, tunnistamatta, ilman uskontoa, niin nykyihmisellä kuin alkuihmisellä aikoinaan. Voi luonnehtia, että tällainen ihminen on tietämättään uskossa. Kuten ihminen ylipäänsä, tämäkin asia on syvällä maailmankaikkeuden rakenteissa, se on alkuperäistä. Kyse on yksinkertaisesti sielun puoliskojen, alemman ja ylemmän, yhteydestä toisiinsa. Sielu on ikuinen; mikä voikaan olla alkuperäisempää?

Hänellä on vahva yhteys ikuiseen, alkuperäiseen, joka on aina ollut.

2) Ihmisellinen kaksonen sisältää ikuista kollektiivista ja yksilöllistä ainesta. Kollektiivinen aines käsittää tiedon siitä "mistä täällä on kyse", eli tiedon maailmankaikkeuden hengellisestä rakenteesta ja sen myötä elämän tarkoituksesta kollektiivisella tasolla. Tämä on tietoa ja ymmärrystä hengellisyyden apuvälineeksi, se on osa alkuperäisen uskonnon ymmärtämistä. Yksilö voi elää alkuperäistä uskontoa ilman sitä. Alkuperäistä uskontoa voi elää tietämättä yhtäkään tässä kirjoituksessa määriteltyä termiä tai mainittua sanaa. Alkuperäinen uskonto on ihmisen ensisijaisessa ja perimmäisessä olemuksessa ja on kielten, termien, sanojen ja viime kädessä koko yksilön tietoisen käsitteenmäärittelyn ulkopuolella. Alkuperäisen uskonnon ydin yksilölle ja sen myötä myös maailmalle on elää sitä, ei tietää tai välttämättä pyrkiäkään tietämään sitä.

Alkuperäistä uskontoa voi elää tietämättä yhtäkään tässä kirjoituksessa määriteltyä termiä tai mainittua sanaa.

Ihmisellisen kaksosen yksilöllinen aines käsittää sen oman tehtävän maailmassa, sekä lahjat sen toteuttamiseksi. Alkuperäistä uskontoa elävä ihminen toteuttaa tehtäväänsä jopa tiedostamattaan uskon kaltaisessa tilassa, joka siis on edellä alkuperäisen uskonnon ensimmäinen perustekijä. Laajemmin yksilön tehtävä tarkoittaa yksilön oman polun kulkemista Jumalan johdatuksessa. Tehtävä on elämänmittainen ja kaikenkattava.

Jumalan tarkoitusta palvelee nimenomaan Jumalan tarkoittama aktiivinen elämä. Pelkkä hengellinen tila, kuten tiedon ja ymmärryksen syveneminen tai uskossa eläminen vailla oman polun aktiivista kulkemista eivät yksin täytä Jumalan tahtoa, sillä maanpäällinen elämä on perusolemukseltaan konkreettista ja vaatii kehittyäkseen konkreettista toimintaa ihmisiltä.

Maailman kehittyminen on Jumalan tahto.

Alkuperäinen uskonto on siis kiteytettynä sielun yksilöllisen tehtävän toteuttamista yhtä nykytermiä käyttäen uskoksi kutsutussa tilassa ja sen myötä lähimmäisenrakkaudessa maailman hyväksi; maailman, jonka kehittäminen kohti korkeampia tasoja on Jumalan tarkoitus ja päämäärä. Jumala haluaa kehittää maailmaa, ja kehittämisessä yksi merkittävä "apulainen" on ihminen. Maailma on moninainen ja monipuolinen, ja tästä syystä ihmisten lahjat ja kiinnostuksenkohteet ovat erilaisia. Kehittämisalueita on valtavasti ja siten valtavasti on myös yksilöiden erilaisia lahjoja, kykyjä, ominaisuuksia.

Alkuperäinen uskonto tarvitsee "aineksina" toteutuakseen vain sielun. Sielussa on kaikki se, mitä alkuperäinen uskonto tarvitsee kummutakseen. Alkuperäisen uskonnon edellytykset kulkevat läpi sielun matkan mukana, vaikka alkuperäisen uskonnon kuvaama hengellisyys ei tulisikaan esiin kaikilla sielunkantajillaan jokaisessa jälleensyntymässä. Sielu on ikuinen; se ei katoa ja se on alkuperäistä.

Kyse on viime kädessä energiasta, energian eri tasoista ja ilmentymistä. Alkuperäinen uskonto on luonnontiedettä.

Alkuperäistä uskontoa elävien ihmisten määrää ei ole helppo arvioida, koska, kuten edellä kuvasin, heidän hengellisyytensä ei perustu järjestäytymiseen, hengellisiin organisaatioihin eikä välttämättä edes oman hengellisyyden tietoiseen jäsentelyyn. Monet heistä "vain elävät".

Alkuperäisen uskonnon tietoisempikin houkuttelu esiin on mahdollista, jos ihminen kuulee kutsun. Perustekijöiden tietoinen ymmärtäminen voi olla ratkaiseva apuväline heille, joilta tämäntyyppinen hengellisyys ei tule itsestään, mutta joille se on "oma hengellinen luonto". Joutsenjoki-hengellisyyden peruselementit ovat samat kuin alkuperäisessä uskonnossa. Joutsenjoki on alkuperäisen uskonnon tietoinen muoto ja tarjoaa sille eräänlaisen "struktuurin". Joutsenjoki auttaa oivaltamaan alkuperäisen uskonnon, heräämään, elämään alkuperäisen uskonnon tiedostettua muotoa. Kiteytettynä, alkuperäisen uskonnon ja Joutsenjoen löytämisessä ja elämisessä on vain se ero, että alkuperäinen uskonto voi olla puhtaasti tiedostamatonta.

On huomattava, että tämäkään ei ole mustavalkoista. Siihen viittasin jo edellä, kun mainitsin, että "monet heistä vain elävät". Äärimmäisessä tapauksessa alkuperäistä uskontoa elävä ihminen ei ole koskaan kuullutkaan uskonnoista tai hengellisyydestä. Sitten on myös heitä, jotka ovat saattaneet saada esimerkiksi kristillistä kasvatusta "lapsenuskonsa" oheen ja tueksi, ja muu alkuperäisen uskonnon aines on heillä tiedostamatonta. Heidän hengellisyytensä sijoittuu määritelmällisesti alkuperäisen uskonnon ja Joutsenjoen välimaastoon. Silti hengellisyys molemmissa esimerkeissä kumpuaa elämään samankaltaisena, koska peruselementit ovat samat.

”Kaksi asiaa täyttää sielun uudella ja sitä suuremmaksi kasvavalla ihailulla ja kunnioituksella, mitä useammin ja mitä jatkuvammin mieli askartelee niiden parissa: tähtitaivas ylläni ja moraalilaki sisimmässäni.” - Immanuel Kant