LOGOS
I Kuva, heijastus, varjo
Sanojen "logo" ja myös teologiasta ja filosofiasta tutun sanan "logos" välillä on yhteys. Molemmilla sanoilla on yhteinen alkuperä antiikin kreikan sanasta λόγος (logos), joka tarkoittaa "sanaa", "puhetta", "keskustelua" tai "syytä". Ajan myötä sanan merkitykset ja käyttötavat kehittyivät.
Sana "logos" liittyy filosofiseen käsitteeseen, joka viittaa maailman järjestykseen ja järkiperäiseen selitykseen. Antiikin kreikkalaisessa filosofiassa logos viittasi rationaaliseen periaatteeseen, joka hallitsee ja kehittää maailmankaikkeutta, sekä sanaa tai diskurssia, jota käytettiin ilmaisemaan tätä periaatetta. Sillä oli myös laajempia merkityksiä, jotka liittyivät puheeseen, viestintään ja järkeen.
Sana "logo" on lyhennys sanasta "logotyyppi" ja viittaa usein graafiseen elementtiin, joka edustaa esimerkiksi organisaatiota tai brändiä. Termi on kehittynyt ajatuksesta visuaalisen symbolin käyttämisestä merkityksen välittämiseen. Joten vaikka logon erityinen merkitys on siirtynyt kohti graafista suunnittelua ja brändäystä, se säilyttää edelleen taustalla olevan ajatuksen merkityksen välittämisestä "symbolisen ilmaisun" muodon kautta, mikä yhdistää sen takaisin filosofiseen käsitykseen logoista viestinnän tai ilmaisun välineenä.
Vaikka merkitykset ovat erilaisia, molemmat sanat jakavat saman juuren "logos", joka liittyy ajatteluun, ilmaisemiseen ja symbolointiin. Täten "logo" on ajatuksellisesti liitettävissä "logos"-käsitteeseen, koska logo on visuaalinen tapa ilmaista ideaa, joka voi perustua johonkin järkiperäiseen tai kommunikoivaan tarkoitukseen.
Joutsenjoen logossa kuvataan jokeen laskeutunut joutsen, jonka kuva heijastuu joen vedenpinnasta ja on siten ylösalaisin. Joutsen symboloi sielua, joka on "laskeutunut" maanpäälliseen elämään, eli tullut ihmiseen. Näin joen voi nähdä symboloivan maanpäällisen elämän ohella ihmistä; sielun kannalta ihminen ja maanpäällinen elämä kulkevat käsi kädessä, koska viimeksi mainitut kaksi esiintyvät aina yhdessä.
Kokonaisuutena logossa oleva asetelma kuvaa sielun ylempää ja alempaa osaa, joista jälkimmäistä kuvaa ylösalaisin oleva joutsen. Samalla logon asetelma kokonaisuutena kuvaa Valon maailmaa sekä tämänpuoleista maailmaa, maanpäällistä elämää.
Sielun alempi osa, ihmisellinen kaksonen on ihmisessä ja siten maanpäällisessä elämässä, joita siis joki symboloi. Ihmisellinen kaksonen on sielun ylemmän osan, jumalallisen kaksosen heijaste vedenpintaa vasten visuaalisesti ja samalla teologisesti. Sielun alempi osa on ikään kuin sielun ylemmän osan kuva. Sielutasolla tämä asetelma, kuten rinnakkaissymbolisesti myös tämänpuoleinen maailma Valon maailman heijasteena vertautuu myös antiikin Kreikan filosofi Platonin (427 – 347 eaa.) ajatteluun ideamaailmasta, mitä hän kuvaa tunnetulla luolavertauksella:
Platonin luolavertaus, joka esiintyy hänen teoksessaan Valtio, kuvaa tilannetta, jossa ihmiset ovat kahlittuja luolassa ja näkevät vain luolan sisäseinään piirtyviä varjoja todellisuudesta. Nämä varjot ovat heidän koko todellisuutensa, mutta ne eivät ole todellisia esineitä, vaan vain heijastuksia niistä. Vertauksen mukaan luolan ulkopuolella on todellinen maailma, joka on kirkas ja aito, mutta luolan vangit eivät tiedä siitä mitään, koska he ovat tottuneet vain varjoihin.
Platon käyttää tätä vertausta selittääkseen, miten ihmiset, jotka elävät vain aistien varassa, kokevat maailman vääristyneenä ja rajoittuneena. Todellinen, muuttumaton todellisuus on Platonin ajattelussa ideat tai muodot (esimerkiksi kauneus, hyvyys, oikeudenmukaisuus), jotka ovat täydellisiä ja pysyviä, toisin kuin aistimaailma, joka on alati muuttuva ja epätäydellinen. Ideat eivät ole aineellisia, vaan ne ovat abstrakteja ja olemassa itsessään. Tämä "ideamaailma" on Platonin filosofiassa se todellinen ja täydellinen todellisuus, jonka vain heikko jäljitelmä aistimaailma on. Aineellinen maailma on vain heijastus tai kopio korkeammasta, muuttumattomasta maailmasta.
Luolavertauksen ja ideamaailman yhteys siis ilmenee siinä, että luolan vangit voivat nähdä vain aistien välittämiä varjoja, jotka ovat vääristyneitä ja epätäydellisiä esityksiä ideamaailman täydellisistä ja muuttumattomista muodoista. Ihmiset, jotka ovat "vapautuneet luolasta" ja pystyvät näkemään ulkomaailman, voivat ymmärtää todellisia ideoita ja niiden täydellisyyttä.
Logossa jumalallinen kaksonen on veden pinnan yläpuolella, joka kaikkinensa kuvaa maanpäällistä elämää "ylempää" Valon maailmaa, joka Joutsenjoen teologiassa vertautuu yllä kuvattuun ideamaailmaan. Valo on myös ihmisellisen kaksosen "koti", josta se on peräisin ja jonne se tulee pysyvästi jäämään, kun se on siihen valmis.
Kaksosten yhteyteen kiteytyy ihmiselämän ydintarkoitus. Kaksosten vähintään väliaikainen yhdistyminen tapahtuu viimeistään elämän ja kuoleman rajapinnan ylityttyä, jota vedenpinta kuvaa, mutta lähtökohta on saada yhteys jo maanpäällisen elämän aikana.
.png)
Vedenpinta
Valon maailma
Vedenpinta
Jumalallinen kaksonen
Maanpäällinen elämä
Ihmisellinen kaksonen
Logon sisältämässä rinnakkaissymboliikassa sielun alemman osan voi nähdä heijasteen ohella olevan myös vedenpinnan alla, kuvaa kaksiulotteisesti katsottaessa. Myös näin tulkittuna se symboloi ihmisessä olevaa ihmisellistä kaksosta, koska Valon maailman ja maanpäällisen elämän rajapinta on joen vedenpinta. Ihmisellisen kaksosen näkemisessä tällä tavoin joko "kohtisuorana kuvana" tai sitten heijasteena on visuaalis-spatiaalisuuteen kuuluva ero, mutta samalla myös määritelmällisestikin yhteys, koska molemmissa tuo ylösalaisin oleva joutsen siis kuvaa sielun alempaa osaa, ihmisellistä kaksosta.
Sanoilla "heijaste" ja "kuva" on yhteys. Molemmat liittyvät valoon ja sen heijastumiseen, mutta eri tavoin. Heijaste tarkoittaa yleensä valon tai muun säteen heijastumista pinnasta. Se voi viitata myös siihen, että jotain näkyy pinnan kautta, mutta ei ole suora kopio alkuperäisestä asiasta, vaan heijastunut versio siitä. Kuva puolestaan tarkoittaa yleisesti ottaen jonkin esineen tai ilmiön visuaalista esitystä. Kuva voi olla joko suora (esimerkiksi valokuva) tai epäsuora (esimerkiksi peilissä näkyvä heijastus), mutta molemmat ovat visuaalisia representaatioita. Yhteys on siis siinä, että heijaste on eräänlainen kuva, joka syntyy valon heijastuessa pinnasta, jolloin se luo visuaalisen esityksen alkuperäisestä asiasta. Esimerkiksi peilissä näkemämme heijastus on "kuva" esineestä, mutta se ei ole täysin sama kuin esine itse.
Rinnakkaissymboliikassa sinisen ympyrän voi nähdä maanpäälliseksi elämäksi myös maapallona. Sen ulkopuolella ei maanpäällistä elämää esiinny, ja sielutasolla sitä kehystää kirkas valkoinen Valon maailma.
II Ravinto
Ihmisellä on luontainen tarve hengellisyyteen, hengellisen ravinnon, totuuden etsimiseen. Ihmisellinen kaksonen etsii jumalallista kaksostaan. Hengellistä etsintää ja löytämistä symboloi joen pohjasta ravintoa etsivä ja löytävä joutsen, mikä on luonnossa tuttu näky. Joen pohjasta löytyvän ravinnon voi nähdä vertautuvan tämänpuoleisen maailman ja ihmiselämän perimmäisten kysymysten vastausten etsimiseen ja löytämiseen näistä itsestään, joita joki symboloi.
_edited_edited.jpg)
_edited_edited.jpg)
Kun logoa ajatellaan kokonaisena sieluna ja symboloidaan sitä ihmisen hengellisyyteen, vaihtavat jumalallinen ja ihmisellinen paikkoja, kun joutsen pyörähtää ympäri. Jumalallinen kaksonen tulee ihmisellisyyteen, ja ihmisellinen kaksonen tulee jumalallisuuteen. Samalla ihmisellinen kaksonen ja jumalallinen kaksonen löytävät toisensa, koska maanpäällisen elämän ja Valon maailman rajapinta ylittyy sielun puoliskoihin itseensä nähden. Symboliikkaa konkreettisesti ajateltuna, paikanvaihto ei olisi mahdollinen, ellei puoliskoilla olisi niin vahva yhteys että ne pystyvät yhdessä pyörähtämään ympäri.
.png)
Jumalallinen kaksonen
Ihmisellinen kaksonen
_edited.jpg)
Jumalallinen kaksonen
Ihmisellinen kaksonen
Ihmisellinen kaksonen edustaa sielun yksilöllistä puolta. Se sisältää tiedon sielun omasta, yksilöllisestä tehtävästä. Ihminen voi toteuttaa sielunsa tehtävää myös "uinuessaan", olematta varsinaisesti hengellinen, mutta välttämättä ei uinuvalla ole lainkaan tietoa sielunsa tehtävästä.
Ihmisen hengellistyessä ja kaksosten "vaihtaessa paikkoja" tulee siis jumalallinen kaksonen tämänpuoleisuuteen, ja ihmisellinen kaksonen ikään kuin kohoaa jumalallisuuteen. Silloin ihminen löytää uskon, ja samalla sielun tehtävä jumalallistuu. Se alkaa kirkastua myös sellaiselle ihmiselle, jolla aiemmin ei ole ollut kosketusta tehtäväänsä. Ihmisen hengellistyessä tulee sielun tehtävästä ja sen toteuttamisesta myös osa pelastusta, koska uskon seurauksena lähimmäisenrakkaus vahvistuu ja sen myötä ihminen alkaa luonnostaan toimia lähimmäisen, yhteisön ja koko maailman hyväksi niillä kyvyillä ja lahjoilla, joita hänen ihmisellinen kaksosensa maanpäällisestä elämästä toiseen pitää sisällään. Maallisin termein, ihminen saa käyttöönsä ihmisellisen kaksosensa potentiaalin nimenomaan kollektiivisten tarpeiden palvelemiseksi, niiden hyödyksi.
Näin on totuuden etsintä saanut vastauksia: uskon ja elämäntehtävän kirkastumisen. Vastaukset kulkevat käsi kädessä, mihin vertautuu kaksosten luonnollisestikin samanaikainen kääntyminen vedenpintaan nähden. Tehtävän eläminen, sen toteuttaminen uskossa johdattaa ihmisen parempiin kohtaloihinsa ja siten elämään hänen itsensä näköistä elämää, mikä on aina myös maailman hyväksi. Mitä vahvemmin tämä tapahtuu, eli mitä hengellisempää elämä on, sitä vahvempi ja saumattomampi on kaksosten yhteys ja sitä korkeampaa on energia. Näihin kiteytyy Joutsenjoen hengellinen ydin.
Sielun pelastumisessa ihmisellinen ja jumalallinen kaksonen ovat löytäneet pysyvästi toisensa, sielun energia on riittävää jäämään pysyvästi Valoon. Ihminen ei voi päättää tätä, mutta voi tehdä sitä tukevia valintoja ja elää pelastusta edesauttavalla tavalla. Sielun pelastuminen vielä tämän maanpäällisen elämän jälkeen ei siis ole pakonomainen fokus eikä etenkään tuomitseva mittari. Pelastus on sielun lopullinen päämäärä, jota kohti eläminen on ihmiselämän ydin. Siksi suurin arvo on yksinkertaisesti pelastuksen suuntainen elämä, jolloin myös voimme tarjota seuraavalle sielumme kantajalle hyvät lähtökohdat elämään. Silloin teemme parhaamme niin itsemme, lähimmäisemme, sielumme kuin ihmiskunnan ja maailmankin hyväksi, riippumatta siitä, milloin sielumme pelastuu. Havainnollistaen, sielun pelastuksen voi mieltää ikään kuin palkinnoksi siitä, että ihminen elää Jumalan tahdon mukaisesti. Tietyn ihmisellisen kaksosen pelastumisen ajankohtaa ei ihminen ylipäätään tiedä, joten sen yhdistymistä tiettyyn tarkasteltavaan ihmiselämään ei kannata liiaksi miettiä.
III Toisto
Teologi ja filosofi Søren Kierkegaard (1813 – 1855) katsoi, että usko ei ole täydellinen eikä staattinen tila, vaan pikemminkin jatkuva kamppailu, epäilys ja valinta, johon yksilö sitoutuu yhä uudelleen. Uskon prosessi ei ole siis kertaluonteinen, kerran saavutettu tapahtuma ja kokemus, vaan henkilökohtainen, jatkuva ja myös kehittyvä toisto, jossa uskoon tulemisen prosessi jatkuu läpi elämän. Se on "jatkuva uskoon tulemisen tila". Usko ja uskonnollinen elämänkatsomus eivät ole pelkästään älyllistä hyväksyntää, vaan henkilökohtainen ja jatkuvasti uudistuva kokemus. Tämä jatkuva tila heijastaa myös uskonnollisen matkan epävarmuutta, jossa yksilö joutuu jatkuvasti kohtaamaan epäilyksensä, mutta valitsee silti uskonsa joka kerta.
Totuudenetsintä on siis saanut vastauksia. Jumalallinen kaksonen, Kristus on tullut ihmisen tavoitettavaksi Jeesuksena, kuten myös kristinuskon ydin kertoo. Jeesus näyttäytyy yksilölle kuten näyttäytyi ihmiskunnalle. Jeesuksen tehtävä on ohjata ihmisellinen kaksonen jumalallisen kaksosen yhteyteen. Ihmisellä se merkitsee uskoontuloa. Logon symboliikassa kaksosten paikanvaihdon voi nähdä yhä uudelleen tapahtuvana ravinnon etsimisenä ja -löytämisenä, yhä uudelleen tapahtuvana totuuden etsimisenä ja -löytämisenä. Ajan ja paikan menettäessä maanpäällisen olemuksensa, poistuu vaihtumisen ja pysyvän olotilan ero.
_edited.png)